maanantai 9. heinäkuuta 2012

1. Uusi alku, uusi elämä





Nyt on ensimmäinen osa ulkona! Olen todella innoissani, kun sain tämän aloitettua. Katsotaan, kuinka pitkälle päästään. Lukemisen iloa!







Twinbrook. Tänne minä sitten päädyin. Minä, Alina Vanamo. Saavuin tänne Lätäkkötie 33:en Starlight Shoresista sijaisvanhempieni luota. Sijaisvanhempani päättivät, kun vartuin nuoreksi aikuiseksi, että minun oli aika lähteä itsenäistymään ja elämään omaa elämääni. Omista biologisista vanhemmistani minulla ei ollut mitään tietoa. Hiusteni sinertävä sävy kertoo, että jotain eksoottisia piirteitä minulla kuitenkin on, tällainen hiusväri, kun ei ole ihan normaalia. Minulle kerrottiin, kun olin varttunut teiniksi, että vanhempani olivat menehtyneet epämääräisissä olosuhteissa auto-onnettomuudessa. Villeimmät huhut kertoivat, että kyseessä olisi ollut palkkamurha. Onnettomuuden aikoihin olin ollut vanhempieni ystävän luona hoidossa ja päädyin sitten sijoitukseen sijaisperheeseen. Nyt oli kuitenkin aika aloittaa alusta, mutta en kuvitellut, että ihan näin alusta. 
 



Minulle oltiin luvattu täältä löytyvän upea tontti erinomaisella paikalla. Pitihän tuo periaatteessa paikkansa, mutta olin kuvitellut tontilta löytyvän edes jonkinlainen talo. Pettymykseni oli suuri, sillä olin tottunut Starlight Shoresin kaltaiseen vilkkaaseen ja upeaan kaupunkiin, joka vilisi kuuluisuuksia. Twinbrook vaikuttaa pieneltä lähiökylältä keskellä ei mitään. Sijaisvanhempani olivat todenneet, että Twinbrook olisi sopivan rauhallinen paikka päästä elämässä alkuun.






Ei auttanut muu, kuin soittaa rakennusfirmalle. Valitsin iPhonen puhelinluettelosta numerotiedustelupalvelun numeron, jonka avulla selvittäisin lähimmän rakennusfirman numeron.




Rakennusfirma lupasi rakentaa minulle pienen talon käypään hintaan ja he lupasivat sen olevan jo illalla valmis. He kehottivat minua tutustumaan sillä välin uuteen kotikaupunkiini.




Otin neuvosta vaarin ja päätin lähteä tutustumaan kaupunkiin. Nappasin vauhdista taksin ja hyppäsin sen kyytiin. Tämä oli ensimmäinen kerta taksin kyydissä, sillä olin aina matkustanut sijaisvanhempieni auton kyydissä, koska se oli muka turvallisempaa. En pienempänä kyseenalaistanut tätä väitettä, mutta nyt myöhemmin olen ihmetellyt, miksi minulle oli näin uskoteltu.





Taksin kyydissä tunsin oloni kuitenkin turvalliseksi ja ihailin eteeni tulevia maisemia. Taksikuskikin oli mukava ja kertoi matkan varrelle osuneista paikoista ja nähtävyyksistä.







”Tässä on yksi Twinbrookin kolmesta sillasta. Tämä sijaitsee lähinnä kotiasi. Ja tältä sillalta avautuu maisemat kaupungin keskustasta”, taksikuski kertoi avuliaasti.




Taksi jätti minut keskuspuistoon, sillä olen yhdeltä luonteenpiirteeltäni ulkoilmasim. Lisäksi olen myös huumorintajuinen, toivoton romantikko, flirttaileva ja nero. Tapasin ensimmäiseksi puistossa vaalean naisen, joka osoittautui Patrisia Näpsäksi ja päätin tutustua häneen.



Keskustelimme muun muassa luonnosta ja vitsailin siinä samalla myös uudesta kodistani. Siis ”uudesta, olemattomasta talostani”, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.




Patrisia on hieman vanhempaa ikäluokkaa kuin minä, joten aloin katsella ympärilleni, jospa näköpiiriini osuisi hieman enemmän samantyyppistä porukkaa kuin minä. Tosin on hyvä tulla toimeen kaikenlaisten simien kanssa, sillä elämänhaaveeni on tulla uutisankkuriksi ja siinä työssä on hyvä tulla juttuun kaikkien kanssa, jotta saisi hyviä artikkeleita aikaiseksi.




Hieman kauempana puiston reunalla istui kaksi nuorta miestä. He kiinnittivät minun huomioni. Erityisesti tuo oikeanpuoleinen kaveri. Päätin, että aion tutustua häneen vielä paremmin.


Puiston kaukaisimmassa nurkassa huomasin nuoren parin keskustelemassa ja kuhertelemassa. Katsoin heitä vähän kateellisena, sillä ollessani toivoton romantikko, haaveilin Siitä Oikeasta Simistä rinnalleni. Voitte vaan kuvitella, kuinka usein olen Hänet kuvitellut mielessäni, siitä millainen Hän olisi ja millaista se olisi. Jospa täältä Twinbrookista unelmien mieheni löytäisin.


Niinpä päätin ottaa niin kutsutusti härkää sarvista ja menin rohkeasti tuon penkin luokse, jossa nuo mielenkiintoiset miehet istuivat. Turhasta ujostelusta ei olisi mitään hyötyä, jos halusin tutustua täällä uusiin tuttavuuksiin.




Päästyäni penkin luokse oikeanpuoleinen mies päätti nousta ylös. ”Tämäpä lupaava alku”, ajattelin.




Tämä kaveri alkoi kuitenkin juttelemaan minulle säästä, johon onkin helppo osallistua mukaan. Säästä puhuminen uuden tuttavuuden kanssa onkin sopiva aihe aluksi. ”Olen muuten Vellu Valpajärvi ja tuo kaveri tuossa penkillä on Lari Kimppu”, Vellu esitteli. ”Hauska tutustua. Minä olen Alina ja juuri muutin tänne” kerroin. Rupattelu alkoikin tämän jälkeen sujua ihan mukavasti.





Jonkin tovin jälkeen rohkaistuin niin paljon, että päätin ottaa selvää, oliko Vellulla kumppania. Vellu myönsi olevansa sinkku. Olen aina ajatellut, että on turha mennä merta edemmäs kalaan, mutta päätin vielä malttaa mieleni ja katsella vähän muitakin lupaavia ehdokkaita, sillä olihan tämä ensimmäinen päiväni tässä kaupungissa.



Puiston ympärille on sijoitettu shakkipöytiä. Minä päätin myös kokeilla pelata. Tarvitsen hieman taitoa logiikan osa-alueella jo elämänhaaveenikin kannalta, sillä toimittajana olisi syytä osata yhdistellä pieniä palasia isoiksi kokonaisuuksiksi.






”Alku taitaa olla aina vähän hankalaa”, ajattelin ja mietin aluksi pitkään ja hartaasti, mihin minun tulisi nappula kerrallaan sijoittaa. Shakin säännöt, kun eivät ole sieltä helpoimmasta ja yksinkertaisimmasta päästä.





Huomasin nuoren parin toisen osapuolen aloittavan kummitustarinatuokion. Jäin sitä seuraamaan, vaikka jäätelöautokin seisoi takanani houkuttelevasti ja vatsani jo kurni pelottavan lujaa.




Istuin hetkeksi alas kuuntelemaan tarinaa, jota Giselle Riemukas kertoi. Giselle oli itse asiassa aika vaikuttava tarinankertoja. Vatsani murisi jo kuitenkin sen verran äänekkäästi, että päätin suunnata kohti paikallista ravintolaa.



Ravintolan nimi on Herkkukulma. Sen ovella mietin kuumeisesti, mitä söisin ja pikkuhiljaa ajatukseni jo pyörivät uuden kotini ympärillä. Tämän jälkeen ei tarvitsisi usein syödä ravintolassa, koska se on aika kallista. Ja tykkään kokkaamisesta, joten kokkaaminen ihan omassa keittiössäni pyöri jo mielessä.


Tulin ravintolan ovesta jokin liekehtivä lautasellani. Tämä todellakin oli jotain gourmet-ruokaa, jota en itsekkään osannut vielä valmistaa. Tästä ateriasta aion nauttia ja etsin sopivan rauhallista pöytää, johon istua.




Löysinkin pian sopivan pöydän ja kävelin reippaasti sitä kohti. Samalla vatsani odotti jo vaativasti saavansa kunnon herkkua.




Istuin pöytään, josta oli hyvät näkymät tielle. Tykkään katsella ihmisten vilinää kadulla. Ateriani osoittautui herkulliseksi enkelikakuksi, joka ei ollut kuitenkaan lempiruokaani, vaikka hyvää olikin. Lempiruokani on ollut pienestä asti spagetti. En ole vielä maistanut sitä parempaa ruokaa, mutta tämäkin ateria oli oma elämyksensä.




Istuin vielä hetken paikallani ja vatsani oli täysi. Kynttilän loisteessa on niin mukava istua ja olla. Huomasin takana olevan miehen katselevan minua. En tiennyt miksi, mutta siinäkö katseli ihan rauhassa. Minua se ei häirinnyt.







Minulle tuli kuitenkin tarve päästä vessaan. Enhän ollut koko päivänä käynyt. Niin sitten päädyin Twinbrookin kirjaston pimeään vessaan ja mietin jo omaa tonttiani, sillä uni oli alkanut painaa silmiäni raskaan päivän päätteeksi.


Sain pettyä kuitenkin todella karvaasti. Ja olin todella ärsyyntynyt. Syystäkin. Rakennusfirma ei ollut syystä tai toisesta ehtinytkään rakentamaan taloani ja minua odotti tyhjä tontti.


Nukuin ensimmäisen yöni makuupussissa omalla pihallani. Se toi mieleeni lapsuuden kesät, jolloin olin paljon lapsuuden kaverien kanssa erilaisilla leireillä ja tuolloin makuupussissa nukkuminen oli ollut jännittävää.


Twinbrookin taivas oli koko yön selkeä ja tähdet loistivat taivaalla. Yö oli lämmin ja minulla ei olisi voinut olla parempia olosuhteita makuupussissa nukkuessani.




Herättyäni aamulla lähdin kuntosalille. Minun oli päästävä suihkuun. Tuli ihanan raikas ja puhdas olo. Omaa suihkua osaisin kyllä arvostaa tämän kaiken kokemani jälkeen.


Hyppäsin juoksumaton kyytiin ja aloin treenaamaan. Kuntoilu ei ole aikaisemmin ollut lähellä sydäntäni, mutta halusin kuitenkin pitää huolen linjoistani. Eikä minua sen koommin haittaa, vaikka vartaloni miellyttäisi komeampien osapuolien silmiä.




Minulle kuitenkin kävi nolosti. Kompastuin juoksumatolla. Että pitikin sattua näin julkisella paikalla! No, en kuitenkaan suostu luovuttamaan helpolla, olenhan sentään päättäväinen skorpiooni horoskoopiltani. Salilla soi myös hyvä musiikki, poppia, joka on lempimusiikkiani. Ja niin jatkoin reippaasti treenaamista.




Olin niin keskittynyt kuntoiluun, että en ollut huomannut porukkaa tulleen salille ihan ruuhkaksi asti. Kuntosalit ovat myös hyvä paikka tutustua uusiin tyyppeihin. Iskin silmäni komeaan poikaan, joka treenaili lihaksiaan kuntolaitteella.


Tuo poika osoittautui Olli Viherpuuksi. Juttelimme musiikista ja kuntoilusta ja vähän vitsalimmekin toisillemme. Tykästyin häneen heti ensi näkemältä.




Rohkaistuin sitten tietysti taas utelemaan tämän miehen parisuhdestatusta. Olli kertoi, että hänellä on kumppani, jonka nimi on Helinä. Harmi, pitihän se arvata, että hyvät saaliit ovat aina varattuja.




Ahkeran kuntoilun jälkeen päätin taas käydä syömässä. Nyt kävin tutkailemassa Ratapiha-kuppilan antimet.




Olin ajatuksissani saapuessani kuppilan pihaan. Mielessä pyöri paljon asioita, joita pitäisi tehdä.  Odotin jo pikku hiljaa sitä hetkeä, jolloin näkisin oman taloni ja pääsisin omaan sänkyyn nukkumaan.




Ratapiha-kuppilan puitteet eivät ihan olleet samat mitä Herkkukuppilan, mutta ruoka maistui oikein hyvältä. Seuraavaksi menisin kotiani kohti.


Kuppila sijaitsi lähellä rantaa. Lähdin juoksemaan kohti aaltoilevaa merta. 


Rannan maisemat salpasivat hengitykseni. Näin ihanaa toista paikkaa saisi täältä Twinbrookista hakea. Tämä tulisi varmasti olemaan yksi lempipaikoistani, jonne voisin ulkoilmasiminä tulla rauhoittumaan, miettimään ja viihtymään piknikin muodossa.




Suoristin mekon helmaa paremmin vedenrajassa. Vesi oli ihanan lämmintä. Tämä olisi ihana paikka romanttiselle iltakävelylle. Kunhan vain löytäisin siihen oikean simin.


Jäin vielä hetkeksi katsomaan kalojen iloista uiskentelua ja ihania maisemia. Varmasti tulisin tänne usein, kunhan vain ehdin muun arjen keskeltä.


Illan hämärtyessä kävin vielä yhdellä kolmesta sillasta katselemassa maisemia. Taisivat sijaisvanhempani olla oikeassa siinä, että tulisin viihtymään täällä. Sellainen tunne minulle oli muodostunut pikkuhiljaa.




Meinasin hypätä riemusta, kun saavuin tontilleni. Enää se ei ollut tyhjä, vaan tontille oli rakentunut pieni tiilitalo.




Sisältä taloni näyttää tältä. Talossani on tilava vessa ja löytyy isoimman huoneen reunalta pieni keittiönurkkaus. Olen tyytyväinen siihen, kuinka osa seinistä on lilan värisiä, sillä se on lempivärini. Laitettavaa tässä talossa vielä riittäisi, mutta nyt se saisi käydä.


Kävelin kotini ovesta sisään. Oloni oli helpottunut.




Ja väsynyt. Olin niin väsynyt, että lysähdin lattialle taloni nurkkaan. Voin olla varma, että nukun makeasti, sillä takana oli jälleen raskas ja tapahtumarikas päivä. Pidän  tästä kaupungista. Uskon, että sillä on minulle vielä paljon annettavaa ja paljon tapahtumia ja yllätyksiä elämäni varalle.






Nyt kaipaisin teidän lukijoiden kommentteja. Oliko osa liian pitkä? Etenikö hitaasti? Paljastuiko Alinasta jo liian paljon vai liian vähän asioita? Entä kuvat?























14 kommenttia:

  1. Omalla hyvällä tavallaan kivan alkuinen tarina. Annat ilmeisesti pelin viedä, etkä lavasta kovin paljon asioita vaan kerrot tarinassa niistä asioista, mitkä pelissä ovat mahdollisia ja se on vain mielestäni mukava asia :) Itse vain luen niin paljon sellaisia sim tarinoita, joissa lavastetaan paljon kohtia, niin tämä on vain mukavaa vaihtelua. Tykkäsin todella paljon kun voi vain lukea normaalista sim-elämästä :)

    Mielestäni paljastit osan Alinasta luentevalla tavalla, mutta esim luonteenpiirteet tulivat silleen "hassusti". Ne kaikki tuli silleen yhtenä pötkönä... :D

    Mutta tästä on hyvä lähteä jatkamaan. Jään seurailemaan :)

    VastaaPoista
  2. Noniin, täällä se sitten on. :)
    Ensimmäisenä pisti silmään blogin ulkoasu. Itse muuttaisin taustan johonkin selkeämpään tai ainakin sivupalkin taustan joksikin muuksi kun läpinäkyväksi, sillä nyt sivupalkin tekstit on vaiekasti luettavissa. Ja banneri myös kannattaa tehdä, se tuo aina ilmettä ulkoasuun. :)

    Tarinan fontti on jollain tapaa ehkä hieman liian kiekuraa, minun mieleeni vaikeahkoa lukea. Mutta kyllä toki siihenkin tottuu kun tarinaa pidemmälle lueskelee. Itse en henkilökohtaisesti siitä niin pidä, mutta makunsa kullakin. ;)

    Tarina eteni ihan sopivaa vauhtia ja on hienoa ettei Alina napannut itsellensä ensimmäistä vastaantulevaa miehekseen, koska se on ärsyttävin asia mitä keksin. :D Joten plussaa siitä! Kyllä Alinalla on aikaa etsiä miestä. ;)
    Asioita päähenkilöstä tuli ihan hyvällä tavalla esiin, mutta Miquel Suon sanoja lainaten "luonteenpiirteet tulivat kaikki yhtenä pötkönä", joka ei tosin nyt mitää haittaa, mutta luulenpa että tahdot kuitenkin rakentavaa palautetta ja kommentteja tarinastasi saada. :)

    Kuvista sen verran, että osasit käyttää erilaisia kuvakulmia, joka on hyvä. Osa kuva oli kamalan pimea, joka johtuu yöstä, mutta koita sijoittaa katuvaloja vaikka lisää tai kuvata tilanteen lampun alla, jotta kuvista saisi hieman selkeämmät ja kirkkaammat. Kovin pimeistä kuvista kun on hieman hankala nähdä mitään ja jos niitä on paljon, latistaa se hitusen tunnelmaa. :p

    Ärsytyksen aiheena oli tässä nuo puhekuplat! En siedä niitä tarinoissa, en vain pidä niistä. Pelatessa muuten vain ne on ookoo, mutta ei tarinaa luettaessa. Joten suosittelen kirjoittamaan koodikenttään koodin, jolla ne saa pois näkyvistä. Se tuo hurjasti sinulle enemmän liikkumavaraa simien ympärillä, saat kuvista mielenkiintoisempia ja isompaa joukkoa kuvattaessa ei tule sellaista kamalaa puhekupla ryöppyä! Koodi jolla kuplat saa pois on tämä: hideHeadlineEffects on

    Olikohan tässä nyt tarpeeksi kommentoitavaa? :D Ja muista, etten sano näitä pahalla vaan siksi että pääset kehittymään! Ilmoittele vain radolassa uusista osista, on mukava nähdä kuinka edistyt tarinan tekijänä. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista bufi ja miquel suo! Kommentit piristivät ja olivat hyvällä tavalla rakentavia.Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin. Sivun ulkoasu tulee vielä muuttumaan,kunhan opin lisää tämän bloggerin saloista (myönnän, että oli pieniä vaikeuksia tämän kanssa,onneksi kaveri puhelin päässä vähän neuvoi). Bannerin olin jo valmiiksi suunnitellut, mutta tuo otsikko tulee tyhmästi siihen päälle, joten jossain vaiheessa teen uuden bannerin. Noita valoja tuun sijoittelemaan paremmin (pelin tontille kun en ole vielä lisäillyt yhtään valoja,no alussa viel mennään).. Täytyyki testata tota koodia niinä hetkinä, kun kuvailee..Itse tykkäsin näin alkuun laittaa noita kuplia, mutta voipi olla,että jäävät ajan myötä kokonaan poiskin.. Huomasin tuon "pötkön" itsekin tekstiä kirjoittaessa ja myöhemmin aloin sijoittelemaan eri tilanteisiin, joka olikin sitten luontevampaa..Halusin kuitenkin,että tulevat tässä ekassa osassa ilmi..

    Tarina etenee näin aluksi pelin kuljettamalla tavalla,mutta olen suunnitellut jo eri sukupolvien varalle erilaisia teemoja ja tapahtumia,jotka osa tulevat tarvitsemaan myös lavastusta (taitaa olla osa tapahtumista mietitty kuudenteen vai seitsemänteen sukupolveen asti, välillä edetään rauhallisesti ja toisinaan saattaa sitten ns."räjähtää"). Poseiden käyttöä tulen jatkossa lisäilemään..Mutta katsotaan mitä tästä kehkeytyy ja kiva kun jäätte seurailemaan tarinaa! :)

    VastaaPoista
  4. Anteeksi, että kesti näin kauan konmentoida.:/ Tosiaan olin siellä mökillä, ja kerran oikeastaan ko kirjoitinkin tähän kommentin, mutta se katosi ja sitten paloi käämi joten en aloittanut uudelleen...:D
    Mutta osaan.. Mielestäni kirjoitus oli sujuvaa ja kerroit Alinasta silleen 'vaivihkaa' kivasti tietoa.:) Siitä suuri plussa ettei ekaa lasta pyöräytetty ekassa osassa ja valittu miestä pää kolmantena jalkana...
    Jännä tuo sininen hiustenväri, mulla on sellanen kutkutus, että siihen liittyy jotain jännää...;0
    Tuo oli ihana kohta, missä tyttö mietti haluavansa tulla sinne rannalle jonkun tietyn kanssa joskus..<3
    Kuvat oli hyviä, hienosti olit käyttänyt eri kuvakulmia.;)
    Itseänikin häiritsi nuo puhekuplat, mutta en nyt paasaa niistä enempää kun kaksi edellistä ehti jo!;D
    Ihana aloitus, aika törkeitä muuten nuo rakennusmiehet!;D Linkittelen takaisin tässä jossain kohtaa kun taas menen koneelle.(nytkin näpelöin kännyä...)
    Jatkoa odotellen!:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Gooble kommentistasi! :) Rakkennusmiehet oli joo törkeitä (halusin heti, ettei kaikki suju kuin vettä vaan vaan simini joutui vähän heti kohtaamaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä) :D Mä tätä ulkoasua fiksailen samalla,kun julkasen toisen osan..Ja pelailinkin jo kerran niin ettei noita puhekuplia ole ja se oli itseasias kivaa.. Tässä nyt, kun taloremppaa tehdään, niin olen saanut ideoita tarinaan samalla, kun olen maaleja raaputellut pois.. Saa siis nähdä muuttuuko tämä enemmän tarinapohjaiseksi..Olen Alinan pään menoksi jo suunnitellut mukavia pikkukiemuroita :) Ja hiusten väriin liittyy jotain jännää,mutta se paljastuu myöhemmin ;)

    VastaaPoista
  6. Nuo ajatus- ja puhekuplat pistivät ikävästi silmään. Ne saa tosiaan koodilla ' hideheadlineeffects on ' pois, kuten bufi mainitsikin. :)

    VastaaPoista
  7. Muuten, kun sanoit, että bannerissa tulee se otsikko tymästi siihen päälle, niin sen paikkaa saa vaihdettua (sen blogin otsikon) kun meet siihen gadgetiin josta saa sen bannerin laitettua, niin valkkaa siitä alhaalta joko sen et se on sen kuvan jälkeen tai sitte sen et se kuva korvaa sen otsikon, jolloin voit itse sen lc:n nimen laittaa suoraan kuvaan jossain kuvanmuokkausohjelmassa vaikka.:)

    VastaaPoista
  8. Kiitokset Gooble tuosta banneri-vinkistä, täytyypi katsoa kun ulkoasua muokkailen.. :) Mulla on sellanen kutina, että toi banneri tulee vaihtumaan usein, kunhan opin kuvanmuokkausta lisää, ainakin perijän vaihtuessa ellei useamminkin..

    Ja noista puhekuplista.. Monia ne on nyt vähän ärsyttäny..Mutta tarinoita paljon lukeneena ja varsinkin noita lc-tarinoita, niitä on monissa aluksi esiintynyt.. Mutta iloksenne ilmoitan, että ihastuin tuohon koodiin ja nykyään melkein aina kun avaan pelin, laitan tuon koodin päälle :) Seuraavissa osissa ei siis ole enää puhekuplia (ja tässäkin osassa niitä välttelin ja rajasin ne osista kuvista pois ennen kuin kuvan otin, mutta annoin osan jäädä)! :)

    VastaaPoista
  9. Miten saat noi esim. suihkusensuroinnit pois? :o
    Mut aika jees, tykkäsin. Joku puuttu, ja jos suoraan sanotaan niin toi banneri on pikkasen tönkkö.
    Mutta ei mitään, jään seurailemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Toi banneri on nyt tommonen,mutta vaihtuu jossain vaiheessa, kun saan kunnon idean siihen :) Kiva kuiteskin, kun jäät seuraamaan :D Nuo suihkusensuroinnit on saatu pois Twallanin Decensor-sensuurinpoisto modilla (twallanilla on muutenkin kivoja hackkeja,joita käytän, enkä ilmankaan enää osaisi olla, varsinkaan tota decensoria) :)

      Poista
  10. Vaikuttaa oikein hyvältä peruslegacy meiningiltä. Tarinan sankaritar on oikein kaunis! Jatkan lukemista kun vasta alkuun pääsin :)....

    -Jadeleine

    VastaaPoista
  11. Joo, olihan tää ihan ok :/ Hieman hidas, mutta ihan ok.

    VastaaPoista
  12. Tykkäsin! Jään seuraamaan. Myös nuo luonnepiirteet tulivat hassusti. :) Jatka samaan malliin, niinkuin oletkin tehnyt jo!

    VastaaPoista