tiistai 16. lokakuuta 2012

8. Onnenpäivä




Kiitokset taas kommenteistanne! Ne saivat minulle niin kovan inspiraation, että tein tämän osan jo valmiiksi ennen kuin julkaisin osan seitsemän. Pelin kanssa oli pieniä ongelmia Supernaturalin asennuksen jälkeen ja pelaaminen oli lähes mahdotonta, joten siksi tämän julkaisemisessa kesti. Haluan kuitenkin olla varma tarinan jatkumisesta, joten tapoihini kuuluu, että kun osan julkaisen, on seuraavan osan kuvat lähes kuvattu. Nyt tämän osan jälkeen julkaisen todennäköisesti kaksi osaa ennen kuin Vuodenajat lisäri ilmestyy, sitten saadaan vuodenaikojen vaihtelua värittämään tarinaa ja ennen joulua saan toivottavasti teille kyhättyä myös jonkinlaisen joulujakson. Tätä osaa oli tosi kiva kirjoittaa, jotenka hyviä lukuelämyksiä kaikille! 




Menimme seuraavana iltana, kun olin saanut tietää raskaudestani, ravintolaan Justinin kanssa. Joonatanin maltoimme jättää kotiin lapsenvahdin kanssa, sillä halusin meille hetken laatuaikaa.




”Kulta. Olen miettinyt tässä, että pitäisikö meidän taas laajentaa vähän taloa? Haluaisin hankkia pyykkikoneen ja kuivausrummun, mutta ne vievät niin paljon tilaa, että kylppäriä tarvitsisi laajentaa” aloitin keskustelun Justinin kanssa.

”Voishan sitä laajentaakin. Pyykkiäkin on tullut nyt enemmän, kun Joonatan harjoittelee syömistä itse ja myös potalle” kertoi Justin.




”Meidän pihakin on vähän alkeellinen. Siellä ei ole mitään leikkijuttuja Joonatanille. Ei liukumäkeä tai muutakaan” jatkoin.

”Tuokin on totta. Kun Joonatan kasvaa niin sillä täytyy koko ajan olla enemmän tekemistä. Mä haaveilen pienestä grillitilasta pihalla ja uima-allas vois olla ihan kiva. Siinä sais hyvin nostettua kuntoa samalla” Justin kertoili näkemyksistään.



”Uima-altaan myötä tarvitsisi Joonatan opettaa myös uimaan, ettei mitään vaaratilanteita pääsisi syntymään. Poreallas voisi olla siihen nähden turvallisempi ja voi niitä hetkiä, joita voisimme jakaa kahden kesken siinä” jatkoin Justinille vihjaillen.

”Jos me hankittaisiin molemmat. Mulla on töissä mennyt nyt todella hyvin ja jos vielä jaksan vähän ahkeroida niin todennäköisesti saan ylennyksen” kertoi Justin.

”Senkö vuoksi oot ollu viimeaikoina niin hiljainen ja omissa ajatuksissasi?” kysyin Justinilta.

”Joo. Meillä on töissä ollut sen verran salamyhkäistä touhua, koska pari isompaa juttua on lähellä läpimurtoa ja ne on vaivannut vielä kotonakin mieltä töistä tultua, mutta kun niistä ei tän enempää voi puhua” Justin kertoi arvoituksellisesti.

”Mä kyllä ymmärrän, että sua sitoo vaitiolovelvollisuus. Mitäs sanoisit saunasta? Se vois rentouttaa mukavasti töiden jälkeen” kyselin Justinilta.



”Sauna?!? Eikös sellaisella hätyytellä pahoja henkiä pois tai jotain?” kyseli Justin pelästyneenä.

”Ei suinkaan. Se on vanha skandinaavinen perinne. Se on tila, jossa rentoudutaan ja nautitaan lämpimistä löylyistä. Lihakset rentoutuvat ja hetkeksi voi unohtaa kaikki mieltä painavat huolet ja murheet. Mun sijaisvanhempien kotona oli sauna ja tykkäsin siitä tosi paljon. Se on itseasias ainut asia, mitä oon sieltä kaivannut” jatkoin perustelua Justinille saunan hyödyistä.

”No kun sen noin kuvailee, niin kuulostaa todella hyvältä. Jos odotetaan kuitenkin siihen asti, että saan ylennyksen, ni tiedetään mihin kaikkeen meillä on varaa” jatkoi Justin asiallisesti.

”Tää ruoka oli muuten tosi hyvää” sanoin juuri saatuani lautasen tyhjäksi.




”Eikö ollutkin kiva tulla pitkästä aikaa ulos syömään?” kysyin Justinilta.

”Juu. Tarttis käydä useamminkin” totesi Justin.




”Mulla olis sulle jotain muutakin kerrottavaa” aloitin jäätelöauton musiikin soidessa taustalla.

”No kerrohan kultaseni!” Justin sanoi riemuissaan.




”Meille on tulossa vauva!” kerroin riemuissani.

”Voi kun ihanaa. Joonatan saa leikkikaverin” sanoi Justin ja kosketti kädellään minua olkapäähän rohkaisevasti ja nosti peukkunsa pystyyn.




Halasimme toisiamme.

”Kuinka kauan sä oot tienny?” kysyi Justin yllättäin.

”Tunsin eilen illalla ensimmäiset potkut ja halusin kertoa niistä sinulle nyt täällä” kerroin Justinille.



Suutelimme pitkään ja intohimoisesti. Oli ilo huomata, että kokemamme alkuhuuma ja kipinöinti oli tallella edelleen siellä jossain arjen keskelläkin.



”Sä voit kokeilla vatsaani. Tällä hetkellä siellä tuntuu olevan meneillään jonkin sortin jumppatuokio” kerroin innostuneena Justinille.

”Tää tuntuu joka kerta niin ihmeelliseltä” sanoi Justin haltioissaan.




”On niin ihmeellistä tuntea uuden elämän liikkeet sun vatsalta. Pysy siellä pikkuinen vielä. Täällä on kaikki sua varten valmiina” sanoi Justin.

”Ne kyllä kieltämättä tuntuvat aika ihmeelliselle, kun ne liikkeet tuntee ensimmäisen kerran” sanoin Justinille.




”Tää on ollu tosi ihana ilta. Kiitos vielä rakas” sanoi Justin.

”Eipä mitään. Oli kyllä ihanaa viettää iltaa täällä kanssasi ja kiva, että samalla selvisi, mikä sua on painanut viimeaikoina” jatkoin.

Suutelimme vielä kerran toisiamme pitkään ja annoimme tunnelman viedä mukanaan.



”Kello alkaa olemaan jo paljon. Täytyy mennä vapauttamaan Joonatanin lapsenvahti” totesin Justinille ja niin me lähdimme kohti kotia. Ilta oli onnistunut yli kaikkien minun odotusteni. Tunsin taas syvää kiintymystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta Justinia kohtaan.



Vapautimme lapsenvahdin ja Justin meni aika nopeasti nukkumaan. Raskauden selvittyä olin aloittanut uuden harrastuksen nimittäin maalaamisen. Sillä on jotenkin rauhoittava vaikutus minuun.




Noin kello kahdentoista aikaan, kun olin saanut maalauksen valmiiksi, menin itsekin nukkumaan. Olin onnellinen, sillä päivä oli ollut loistava. Niinpä kömmin rakkaani kainaloon nukkumaan ja uneksimaan ihanista asioista.




Nukuin kuin tukki enkä kuullut, kuinka Joonatan oli alkanut itkemään huoneessaan. Justin oli yrittänyt minua tuuppia kyynärpäällään, mutta koska en ollut reagoinut mitenkään hänen herättely yrityksiin, oli Justinin pakko nousta ylös ja mennä katsomaan, mikä poikaa itketti.



Kun Justin avasi lastenhuoneen oven, häntä vastaan tuli epämiellyttävä tuoksu nenään. Onneksi en itse herännyt, sillä näin raskaana ollessa erinäiset tuoksut tekevät pahaa.



Nukkuessani Justin nosti Joonatanin sängystä ja vaihtoi vaipan ammattimaisesti vielä puoliunissaankin. Joonatan oli taas rauhallinen isänsä turvallisessa sylissä.




Justin vietti hetken aikaa vielä Joonatanin kanssa tätä kutittelemalla. Olen huomannut, että poika pitää siitä todella paljon ja sen ansiosta voi kuulla pojan heleän naurun. 




Isä ja poika ovat mielestäni kuin kaksi marjaa. Heidän ilmeensäkin ovat kasvoista samanlaiset, kun he nauravat. On  ihanaa, kuinka hyvin he tulevatkaan toimeen.




Herätyskelloni oli jo soinut ja huomasin, että Justin ei ollut vieressäni. Kurkkasin lastenhuoneen ovesta sisään ja näin, kuinka Justin halasi Joonatania. Tuo näky sai minut heti hyvälle tuulelle.



Murukin oli jo herännyt. Katsellessani Murun raapimispuun raapimista muistin, että tänään olisi sen syntymäpäivä. Nopeasti se aika menee, sillä vastahan Muru tuli meille ja oli pieni pentu.



Justin söi keskittyneesti aamupalalettujansa, kun tulin keittiöön.

”Mitäs sulla on tänään luvassa töissä? Onko pitkä päivä?” Justin kysyi minulta.

”Mulla on tänään tiedossa yksi haastattelu toimistotöiden lisäksi” kerroin.

”Entä sulla? Saatko pian ylennyksen, jotta voimme alkaa suunnittelemaan pientä pintaremonttia?” kysyin.

”Katsotaan, katsotaan” Justin myhäili hymyillen.




Justinin noustessa pöydästä havahduin hänen ihanan suihkusaippuan tuoksuun. Söin nopeasti lettuni ja päätin käydä vielä kiireesti suihkussa, sillä toista haastatellessa olisi hyvä antaa asiallinen kuva.




Pian kuulinkin kimppakyydin tutun tööttäyksen pihalta. Kävelin reippaasti ulos. Tai oikeastaan tapaani kävellä voisi kutsua vaappumiseksi, sillä työtakkini oli käynyt liian kireäksi raskauden myötä ja nyt minulla laskettuun aikaan oli jäljellä enää vain muutama hassu päivä. 




Noin tuntia myöhemmin lähdettyäni saapui Justinin kyyti. Hän näytti vähän harmistuneelta, sillä lapsenvahti oli soittanut ja kertonut myöhästyvänsä vähän, sillä hoitajan pyörän kumi oli puhjennut. Hän ei olisi halunnut jättää Joonatania minuutiksikaan yksin, kuten en minäkään, mutta Justin tiesi, että tänään hänellä olisi tärkeä päivä töissä, joten myöhästyä ei saanut minuuttiakaan. Justin käski lapsenvahdin soittaa, kun tämä olisi päässyt perille.



Justin soitti myös minulle lapsenvahti ongelmasta. Huolestuin ja olin ajatuksissani, kun taksilla matkustin kohti päämäärää eli haastattelun kohdetta. Minua jännitti, sillä kyseessä oli yksi kuuluisimmista ja suosituimmista uutistoimittajista. Simspäivään toimitus oli saanut vihjeen, että tällä toimittajalla saattaisi olla joitain skandaalin käryisiä taustoja ja sitä lähdin nyt selvittämään.



Tapasin Karin Upokkaan hänen kotipihallaan postilaatikon luona.

”Alina Simspäivää lehdestä, hyvää päivää!” aloitin.

”Päivää! Mikäs toimittajan johdatti tänne?” Karin kysyi.

”Olemme saaneet nimettömältä lähteeltä vinkin, että olisitte edenneet uutistoimittajaksi epäammatillisin keinoin. Aiheesta meillä on myös valokuvia, kuinka vietätte ”päiväkahvihetkeä” uutisten tuottajan kanssa. Miten haluat kommentoida asiaa?” kysyin ja selvensin faktoja.




”Mä en kommentoi mitään. Olemme tuottajan kanssa vain ystäviä” sanoi Karin jyrkästi.

”Tuo kertookin minulle jo kaiken olennaisen” totesin pieni hymy kasvoillani.




”Mutta mitäpäs se täällä on? Ettei vain toimittaja olisi itse ”päiväkahvitellut” päätoimittajan kanssa? Taidatte pian saada perheenlisäystä” Karin piikitti minua takaisin.

”Tämä on yksityisasia ja minä en harrasta ”päiväkahvitteluja” esimiesteni kanssa toisin kuin eräät. Voit olla varma, että seuraavassa lehtemme etukannessa komeilee tulenarat kuvat rouva uutisankkurista ja ohjelman tuottajasta” tokaisin tiukasti ja lähdin matkoihini.

Olin kerrankin saanut jymyjutun ja tiesin saavani tämän jutun myötä lisää kunnioitusta ja vaativampia töitä toimituksessa.




Rojahdin sohvalle istumaan, kun pääsin kotiin. En jaksanut heti alkaa kirjoittamaan raporttia toimitukseen. Oloni on viime päivinä ollut väsyneempi ja alavatsassani on tuntunut pientä polttelevaa nipistystä.




Kävin suihkussa ja vaihdoin kotivaatteet päälleni. Luin täppäriltäni blogini kommentteja ja raskautta käsittelevää kirjaa, sillä halusin olla valmiimpi ja varmempi nyt toisen lapsen kohdalla, kun synnytys koittaisi. Halusin kaiken olla valmiina tulevaa lasta varten.



”Kulta!!” huusi Justin kotiovelta.

”Mä sain sen ylennyksen. Olen nyt komisario ja sain myös työauton!” iloitsi Justin.

”Voi ku ihanaa! Nyt voidaan alkaa suunnittelemaan sitä remonttia.” sanoin innostuneena.

”Mä teen nyt yhdet treenit. Mun kunto vois olla parempikin” totesi Justin ja alkoi jumppaamaan olkkarin stereoiden tahtiin. Itse jatkoin kirjan lukemista.



Myöhemmin illalla menin lastenhuoneeseen katsomaan, mitä Joonatan puuhaili. Hän leikki ksylofonilla, kun menin huoneeseen.

”Harjoitellaanpas vähän kävelyä. Sä olet jo niin iso poika, että sitä on hyvä alkaa harjoittelemaan” juttelin Joonatanille.

”Tää tää” vastaili Joonatan, jolloin mieleeni tuli, että olisi joskus kiva ymmärtää, mitä poika jutteli. Pian olisi syytä alkaa opettamaan poikaa myös puhumaan. 




”Tule tule tänne äidin luo” houkuttelin Joonatania.

Ilokseni Joonatan otti pieniä haparoivia ja horjuvia askelia kohti minua.




”Tule tule, vielä vähän” jatkoin kannustaen Joonatania.

Oli ihanaa katsoa, kun pieni rakas poikani otti ensimmäisiä askeliaan. Siitä se maailma lähtisi pikkuhiljaa avartumaan.




”Voi, miten hienoa! Äidin kulta osaa!” hihkuin Joonatanille ja nostin hänet korkealle ilmaan. Joonatan naureskeli minulle kuin pieni Naantalin aurinko.




”Arvaapas mitä Joonatan? Sinusta tulee pian isoveli” kerroin Joonatanille.

Joonatan oli sylissäni hiljaisena, kunnes hän ilmoitti vaativalla huudollaan, että hänellä oli nälkä. Aika nopeasti opin tunnistamaan Joonatanin itkuista, mikä häntä milloinkin vaivasi.



Laitoin Joonatanin istumaan syöttötuoliinsa ja annoin hänelle ruokalautasen, jossa oli taaperoille tarkoitettua liharuokasosetta. Joonatanista näin, kuinka hän nautti harjoitella itse syömään.



Joonatanin syödessä tuli Murun aika kasvaa aikuiseksi. Olimme ostaneet Murulle kissanminttua synttäreiden kunniaksi.




Justinkin lopetti treenaamisen ja aloimme kannustamaan Murua kasvamaan torviin puhallellen juhlallisesti. Silmieni edessä näin, kuinka Muru kasvoi aikuiseksi.




Murusta kasvoi aika suloinen kissa mielestäni. Kasvettuaan se jatkoi raapimispuun raatelua kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.




Joonatan nukahti sänkyynsä heti, kun hänet sinne laitoin. Hänelläkin oli ollut raskas päivä, kun oli pitänyt opetella paljon uusia asioita.




Nukuimme Justinin kanssa kylkikyljessä. Hän otti minut kainaloonsa, jossa oli tosi hyvä ja lämmin nukkua.



Yöllä noin kolmen aikoihin heräsin voimakkaaseen vihlonnan tunteeseen vatsassani.

”Justin herätys! Meidän täytyy lähteä synnyttämään!” kiljuin ärtyneellä äänelläni.



”Sä näet kulta vaan unta. Jatketaan vaan nukkumista” sanoi Justin puolinukuksissa.

”Ei tää mitään unta oo. Nyt ylös siitä niin kuin olis jo!” huusin ja näin kuinka Justin nousi istumaan sängylle ja katsoi minua.




”Nää poltot vaan jatkuu. Mä tilasin jo taksin. Tule perässä sairaalalle, koska mä lähden nyt edeltä” sanoin tomerasti.
Justin nousi sängystä ja katsoi perääni.




”Siis nytkö se synnytys alkoi? Mitä mä teen? Mihin me laitetaan Joonatan?” panikoi Justin, kun olin astumassa ovesta ulos.

”Soita vaikka lapsenvahti tai herätä Joonatan ja ota se mukaan. Siellä sairaalassa on päiväkoti sairaalan työntekijöiden lapsille, varmaan sinne yksi mahtuu joukkoon mukaan” sanoin ovelta ja kävelin jo kohti odottavaa taksia.




Istuin taksin kyytiin.

”Synnytyspolille kiitos” sanoin taksikuskille.
Oloni oli jännittynyt, sillä mietin jo, että kumpi lapsi mahtaisi olla.




Taksi saapui ripeästi sairaalan pihalle. Liikennettä ei ollut paljoa, jonka vuoksi matka sujui hyvin nopeasti ilman turhia pysähtymisiä. Kävelin sisään sairaalaan ja kirjauduin osastolle.




Noin puoli tuntia myöhemmin Justin ja Joonatan astuivat taksin ovesta ulos ja tulivat sairaalalle. Justin soitti minulle ja kertoi asiasta, etten yllättyisi, sillä tähän aikaan yöstä oli vaikea saada lastenvahtia.




Justin pysähtyi Joonatan sylissään sairaalan ovien eteen.  Kohta perheessämme olisi kolmen jäsenen sijasta neljä jäsentä.




Justin jätti Joonatanin sairaalan päiväkotiin hoitoon ja tuli minun luokseni. Synnytys oli edennyt nopeasti ponnistusvaiheeseen ja ei mennyt kauaa, kun sain pideltäväkseni maailman suloisimman tytön. Olimme todella onnellisia. Minun piti kuitenkin jäädä sairaalaan kolmeksi päiväksi. Justin tuli hakemaan meitä sairaalasta kotiin Joonatan mukanaan. Ensin ehdin minä vaaleanpunaisen käärön kanssa ulos sairaalan ovista.




Pian perästä tulivat Justin ja Joonatan. He katsoivat, kuinka kävelin vauva sylissäni kohti odottavaa taksia.




Istuin taksiin pieni prinsessa sylissäni. Nimesimme pienen prinsessamme Aadaksi, joka on mielestäni kaunis nimi. Huomasin sairaalassa jo Aadan olevan sikeäuninen,sillä hän ei herännyt muiden samassa huoneessa nukkuneiden vauvojen itkuihin ja hän käyttäytyi muutenkin kuin pieni nero konsanaan.



Istuimme pian taksin takapenkillä koko perhe. Meillä oli nyt kaksi lasta, joista pitäisimme huolta. Vauvan myötä alitajuntaani palasi pelko, sillä en voinut tietää, olisiko Aada mahdollisesti perinyt noitageenit. Sen tulisi aika taas näyttämään, tulisiko meidän perheemme taas pelkäämään KillSuperssin metkuja.







Tällainen osa tällä kertaa :) Kiitollinen olisin taas kommenteistanne! Kuinka lähtee Vanamoiden perhe-elämä käyntiin? Periikö Aada noitageenit? Minkälainen lapsi Joonatanista kasvaa? Näihin kysymyksiin saatte vastaukset seuraavassa osassa :D











36 kommenttia:

  1. Huhuu! Ihana osa oli (:
    Alku oli aivan ihana, todella kivoja kuvakulmia olit ravintolassa löytänyt (: On ne niin söpö pari :3 Onneksi Justin kertoi Alinalle mietteistään, vaikka mulla on vieläkin sellainen olo, että hän salailee jotain... MUtta sen saa nähdä sitten :D
    Joonatan on niin söpö! Ai että, yksi suloisimmista taaperoista jonka olen nähnyt (: Ja Aadastakin tulee varmasti soma tyttönen (:

    Oikein ihana osa, olet kehittynyt taas hurjasti kirjoittajana (: Uutta osaa jo odottelen!

    PS. EKAA!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! :) Nuo ravintola-kuvat oli ihana kuvata..Joskus kauan sitten, kun Alina kävi siellä yksin, päätin, että olis kiva kuvata joskus Alina tuolla ravintolassa yhdessä miehensä kanssa :) Ja on ne kyllä söpö pari.. Ja Joonatanista uskon kasvavan vielä tyttöjen sydäntenmurskaaja tai ainakin nyt taaperona se on suloinen.. Kiva, että joku huomaa tuon kehityksen kirjoittajana :D Väillä kyllä mietin, että pitäisikö vaihtaa kerronta tapaa, minä-kertoja kun on aika haastava välillä..Jatkoa pukkaa varmaan parin viikon sisään taas (tarttis taas saada työstettyä tekstiä seuraavaan osaan)! :)

      Poista
  2. Ihana osa! ♥

    Hieman petyin kun Justinin ''salaisuudet'' ei ollutkaan ton kummosempia olin odottanut hieman draamaa. =D Ootko ajatellut onko perijän pakko olla aina noita? Minusta se olisi ihan mukvaakoska muuten koko geeni hommeli saattaa ''kuolla''. Yritin tässä nyt ettiä ''lempi kuvaa'' joka on ylitse muiden mutta sellaista en löytänyt. Toivottavasti Ada perii noita geenit ja hähestä kasvaa nätti tyttö. Mutta kun ajatellaan noilla geeneillä on mahdotonta tulla ''rumaksi'' =D Tuli muuten mieleen oletko tehnyt Justinin itse vai onko pelin hahmo koska sillä oli ja valmiiks ''Nätti'' ulkoasu/vaatteet ynm..??? =D

    T: Sanju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kivasta kommentistasi! Esität kiperiä kysymyksiä.. Noi Justinin murheet oli nyt tollaisia arkisia,mutta voin luvata satavarmasti draamaa olevan luvassa osassa 10.. Pysykää siis tarinan seuraamisessa mukana ;) Todennäköisesti valitsen perijäksi aina sen,joka on noita juurikin tuon geenikatoamisen riskin johdosta. Tai sitten tulee perijä-äänestys, jos suvussa on ainakin kaksi noitageenien omaavaa ehdokasta..Paljastetaan nyt sen verran, että pelin alkuaikoina yritin saada Alinan ja Ernon menemään yhteen, mutta sitten lopulta Erno ei ilmaantunut Alinan luokse käymään vaikka lupasikin tai sitten se oli aina solvaamassa Alinaa,niin siitä ei sitten tullut mitään..Alina alkoi olemaan ikääntymisen sarallakin aikas vanha jotenka päätin sitten itse toimia ja yhteistuumin pelin kanssa saimme Justinin tehtyä (Justinin kasvoihin en puuttunut mitenkään, tukan väri on myös pelin luoma kuten silmienkin tyylin vain muutin, ja vaatteet ja lihaksikkuuden muokkasin myös sekä osan luonteenpiirteistä).. Mutta olen itselleni luvannut, että tuon jälkeen perijät saavat luvan löytää kumppanin pelin hahmoista ihan itse.. :)Niin ja twallanin MasterControl hackilla saa muutettua pelin simien vaatetuksia jos vaan haluaa, se on muutenkin kätevä hackki, jonka apuun tarpeenvaatiessa käännyn :) Ja pyrin pääsemään tuohon kymmenenteen sukupolveen asti, mutta tuon Legacy Challengen sääntöjä noudatan löyhästi.. :)

      Poista
  3. Hyvä osa! Onneksi kaikki kääntyi parhain päin, eikä Justinilla ollutkaan toista naista, kuten pelkäsin. Tai mitään muutakaan kamalaa, mitä ehdin jo epäillä.

    Jatka pian ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentistasi! Juu tällä hetkellä Vanamoilla on tasaisempaa arkea, mutta eiköhän tulevissa osissa perhettä tulla vähän koettelemaan ;)

      Poista
  4. Hieman huvitti alussa tuo Justinin pelkäsi sitä saunaa. Onneksi Alina osasi selittää asian. Ihanaa arkea ja kiva idea tuo Alinan työjuttu. Seuraakohan siitä jotain. Ja täällä mä yhä kuolaan tuon Justinin vatsalihaksille, kivan näköinen kun rupes treenaa töistä tullessa.
    Tää on kyllä suloinen pari ja minä luulen että Aada on perinyt noitageenit. Varmasti suloinen tyttönen kasvaa Aadasta.
    Murustakin kasvoi komea katti.
    Ihana osa ja jään odottelemaan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset hauskasta kommentista! :) Kirjoittaessa osaa tuli kaikenlaisia hauskoja yksityiskohtia mieleen, kuten tuo saunapelko :) Tykkään kuvailla Alinaa työtehtävissä,niitä kun välillä tulee niin tarinaan on sitten hauska keksiä niihin joku hauska idea..Justinilla on kyl upeat vatsalihakset (korvaava iho saa tuonkin näyttämään hyvältä ja aidommalta)..Seuraavassa osassa nähdään, minkälainen taapero Aadasta kasvaa.. Jatkoa tulee varmaan kahden viikon sisään..Yritän työstää nyt kuvia osaan 10 asti, sillä tässä on tulossa kiireitä moneen lähtöön, niin aikaa jää vähemmän pelaamiselle..Sitä Vuodenajat lisäriä kaipaisin jo tarinaa maustamaan.. :D

      Poista
  5. Ihana osa! Pääsin vasta nyt lukemaan, Helsingissä kun melkein viikon olin :) Mutta tosiaan, todella ihana osa ja Joonatan sai kaverikseen sitten tytön, Aadan. Vuodenajat tuo lisää makua tarinaan! Minä olen muuten saamassa ehkä uuden lisäosan, joten suositteletko Iltahuveja vai Unelmaduunia? Kritiikki on hyväksi (;

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi! Vähän jo odottelinkin tässä kommenttiasi :) Mä odotan kyl tosi paljon Vuodenaikoja, kun oon kuullut siitä lisäristä jo niin paljon ja mitä kaikkee siin tulee mukana (todennäköisesti nousee lempparikseni syrjäyttäen täyttä elämää lisärin) (meressä uimista, eri juhlat jokaiselle vuodenajalle, luistelua, lunta,syksyllä lehtien putoamista, uusia vaatteita ja kampauksia, hidas tanssi yms...)..No vajaa kuukausi tässä on enää odotettava kyseistä lisäriä ja sen putoamista postilaatikkoon :) Olin kyllä tosi iloinen, kun toinen lapsi oli tyttö, sillä jotenkin tytöillä oon tykänny pelata enemmän..Mites sun legacy suunnitelmat edistyy? Ja mihin sivulle sulle voi ilmotella uusista osista? Jos Iltahuveista ja Unelmaduunista pitää valita niin valitsisin sisällöllisesti ennemmin Iltahuvit.. Sen mukana tulevat baarit, baarimikon ura, vamppyyrit, julkkikset(jotka voi ärsyttää kun niin helposti tulee tähtiä),julkkisten mukana tulevat paparazzit, bridgeport on sumea kaupunki, mutta siinä tulee kerrostalot(jokasessa tornissa on yks asunto, mutta radolassa on ohjeet kerrostalon muokkaukseen tosin ite en oo muokkaillu), ja tietty porealtaat tulee myös ja soittimet sekä bändissä toimiminen.. Unelmaduunissa tulee muutamia uusia ammatteja joita pääsee seuraamaan(palomies on ihan ok,haamujen metsästäjää en oo koskaan testannu, mutta se on joskus bugannut muilla, stylistin ura on myös ihan kiva kun saa muutella toisten simien tyylejä),mutta se voi olla raskasta ja montaa simiä ei kerralla samasta perheestä kannata olla unelmaduuniuralla, Twinbrookki on toisaalta kiva kaupunki, tykkään enemmän kuin bridgeportista tai starlight shoresista jotka molemmat on aika täynnä ja suurta legacy tonttia ei kummassakaan taida olla kuten twinbrookissa..Unelmaduunin mukana tulee pyykinpesu mahdolliseksi ja mielestäni iltahuvien mukana tulee kivempia vaatteita ja tavaroita peliin..Mutta tässä nyt sitten vähän kritiikkiä molemmista :)Gigantissa ja Cdonnissa on usein simssit tarjouksessa, niiden sivuja kannattaa seurailla, mikäli mielii saada simssejä halvalla :D

    VastaaPoista
  7. Mä olen joku vakiokommentoija, pakko joka osaan laittaa jotain :) Mutta joo, itsekin aion ostaa Vuodenajat -lisärin, se on sellanen mikä on pakko saada - testattu jo Sims 2, hyvä että tulee Sims 3'lle! Legacy suunnitelmat.. No jaa, en tiiä. Oishan se kiva alkaa kirjottamaan, mutta jotenkin tuntuu, että tulee sitten hirveet paineet, jos ei saa kirjotettua osaa ajoissa :< Jotenkin pitäs ottaa suunnitelmiin julkaista esim. joka toinen viikko, kerran viikossa on liian nopea tahti mulle, Simssiä ei kuitenkaan tuu pelattua joka päivä, koulu vie suurimman osan ajasta ja sitten on vielä yks kissa jota pitää muistaa hoitaa ja leikittää. Tällä hetkellä oon tsekannu sivut joka päivä vilkuillen uutta osaa.

    Sitten, tästä legacy jutusta vielä (voi jee, tulee pitkä kommentti...), että miten mä aloittaisin sen? Kun mä en oikein tiedä. Aloittaisinko ihan perusjutulla, vai jotenkin monimutkaisesti? Vanhempien kanssa riitaa tms? Sitten se, että mä en osaa ottaa kuvia. Otan liian läheltä, liian kaukaa. Lisäksi en käytä PosePlayeria tai ladattuja. Voiko ilman PosePlayeria ja ladattuja saada aikaan edes kunnon legacyn?

    Uusista osista en ilmoitusta tarvitse, kiitos! :)

    Okei... No, Iltahuvit sitten. Kai. Sitä ollaan ainakin kehuttu. Tai sitten äiti ostaa Unelmaduunin ja minä maksan itse Iltahuvit. Tilattaisiin Gigantista; kaikki Sims -lisäosat vain 9,95!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva niitä kommentteja on aina saada, joten jatka samaan malliin vaan! :) Niin ja mitään paineita tarinan julkaisuun ei kannata ottaa, ku ottaa asenteen, että kirjottelee omaksi ilokseen ja lukijat vaan on plussaa..Mullakin on se kahden viikon julkaisutahti, koska käyn arkisin töissä (iltasin saattaa ehtiä välil pelaamaan tunnin tai pari) ja sit mulla on kaks koiraa joita täytyy ulkoiluttaa säännöllisesti ja kotityöt päälle ja harrastukset..Yhdel viikol saa yleensä kuvat kokoon ja tokal sit vähitellen kirjoittaa osaa ylös ja muokkaa kuvia jos tarvii.. Niin ja kysyit voiko ilman Poseplayeria ja ladattui saada aikaan kunnon legacyn? Mun mielestä voi, koska tässäkään vanamoiden osassa ei oo yhtä ainuttakaan posea käytetty, oon pausettanu peliä ja räpsiny kuvia ja odottanu hyvii ilmei..Jos taaperoita haluu päästä kuvaamaan tarpeeks lähel ni sit kannattaa muutama kameramodi olla (hiukset ja jotkut kuviot mulla on ladattuina pelis, vaatteita ei oo enää niin paljoa kun bugittelevat)..tätä käytän aina pelatessa (http://linna.modthesims.info/download.php?t=387597), on hurjan kätsy, ja sit tätä myös http://www.modthesims.info/download.php?t=345987 (noista on monet mun tutut kans tykänny, joten noilla saa jo hyvii kuvii otettuu eri kuvakulmista..

      Legacyn aloittamisessa neuvon sen verran, että kannattaa tehdä persoonallinen aloittaja sim niin kyllästymistä ei heti tapahdu..Kaikkea ei välttämättä tarvii suunnitella kohta kohdalta vaan antaa pelin ja tarinankin vähän ohjata hahmoja..Esim loin Alinalle erikoisen värisen tukan ja keksin myöhemmin, mihin se viittasi..Joskus suunnitelmissa ajattelin että kuus jaksoa riittää ja ollaa seuraavassa sukupolvessa vaan kuinka onkaan käynyt..Ja legacyn voi aloittaa ilman ladattuja ja matkan varrella sitten latailla kun tuntuu että osaa..Hahmolle kannattaa keksiä jonkinlainen tausta ja siitä sitten lähteä keksimään tarinaan lisää eri juttuja..Tai voithan sä tehdä jonkun avaruusolio legacyn, niitä on täl hetkel aika vähän ja sen ympäril keksii kaikkee mahdollista..

      Ja tuosta kuvaamisesta..Sitä oppii harjoittelemalla..Mulla oli ennen vanamoita yks perhe, jolla harjoittelin kuvaamista..Niien kanssa tuli harjoiteltua erilaisia kuvakulmia, että kannattaa tehdä vaan joku perhe ja siitä sit lähtee kuvailemaan..hideHeadlineEffects on-koodi on hyvä koodi tarinaa ajatellen, sillä kun saa usein ihmisiä ärsyttävät puhekuplat pois kuvista ja pelistä..Mutta pelailun iloa! Ja ilmoittele kun aloittelet legacya ;)

      Poista
    2. Kiitos paljon pitkästä vastauskommentista, tosi paljon toi "piristystä". Nyt jos legacyn luon, niin voisihan tuo olla, jos jonkun vihreäihoisen alienin luon ja sen ympärille rakennan hieman erilaista tarinaa, kuin tavan legacyissa. Niitä tosin näkee vähän, vaikkakin "LC Starberry" on alieneista kerrottu legacy, todella hyvä sellainen. Niin, en tiedä. Pitää nyt miettiä :--) Mutta tietysti ilmoittelen tänne ~ ^^

      Poista
  8. Saimpas lukaistua, nyt kun kerrankin muistin! Mukava perusosanen, rauhallista perhe-elämää :) Jään innolla odottamaan millainen söpöliini Aadasta kasvaa. Olis kiva muuten kuulla lisää noista Alinan noitavoimista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Juu, tämä oli tällainen peruselämää kuvaava osanen..Ensi osassa tullaan näkemään, millainen tyttönen Aadasta kasvaa ja Alinan noitavoimista tullaan tulevissa osissa kuulemaan lisää :D

      Poista
  9. Aaa, mikä ihanapörrönen osa :) Löysin tämän blogin ja ihastuin sun kerrontatapaas (& Justin on komea, hehe).
    Mikä silmämodi/piilolinssitsydeemi sulla on käytössä? Justinin silmistä päätellen, ne on jotenki.. kirkkaammat ku defaultit.
    Jään innolla odottamaan jatkoa ja sitä, millainen pikkuneiti Aadasta kasvaa (ja periikö hän äitinsä noitageenit)! Kiitos ihanasta LCstä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! Ihanaa saada uusi lukija :D Mulla on pelissä korvaavat silmät (Tifan Eyes N36 Defaultit, tifalla on kyl paljon muitaki ihania silmiä, oli hirveen vaikee valita mitkä ottais peliin, mutta noihin oon ollu tyytyväinen).. Seuraavassa osassa nähdään pikkuneiti Aadan kasvu ja periikö hän noitageenit... Kiva,että jäät seurailemaan tarinaa! :D

      Poista
  10. Vielä sellainen asia, että miten tuon chat-boxin saa blogiin? Minulla on nimittäin nyt blogi luotu :--) Legacylle siis.

    http://legacychallenge-green.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon chatboxin laitto sivuille on mielenkiintoinen juttu..Mä sain siihen ohjeet lukijalta.. http://gebbucornflakes.blogspot.fi/2012/05/miten-cbox-sivupalkkiin.html?showComment=1339844693132 (tuolla on hyvät kuvalliset ohjeet siihen) :D

      Poista
  11. Unohdin vielä laittaa - olen siis Sokerikani! Tein uuden google-tilin, joten älä ihmettele Jane Cebiä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei! En ihmettele tämän enempää kuka on Jane Ceb :D

      Poista
  12. Osaisko joku neuvoa, miten tuon blogin tekstin saisi vaihdettua joksikin kivaksi fontiksi? Oon yrittänyt eri ohjeita katsoa, mutta en ymmärrä html-koodin tai css-koodin muuttamisista yhtään mitään..Eli tuon fontin, jolla tarinan oon kirjoittanut haluisin muuttaa joksikin kivemmaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menet bloggerin etusivulle, ja valitse sieltä "Malli". Sitten "Muokkaa mallia". Mene sinne, ja paina alinta linkkiä, "Lisäasetukset". Siinä on "Sivun teksti". Siitä painat ja valitset mieleisesi fontin :--)

      Poista
    2. Onko se muka noin helppoa? Mä oon koittanu sitä monta kertaa, mutta kun itse tekstiä alkaa tänne kirjoittaa ni sitten ei ole valittavissa kuin muutama fontti tyyliin Arial ja Helvetica..Kun nuo kommentit tulee sillä fontilla millä haluisin muunkin tekstin tulevan..Ymmärtääkö kukaan mitä haen? Sillä oon nähny joillain kyseisen fontin ihan blogissaan käytettynä tekstissä..

      Poista
    3. Joo, niin on. Älä vaihda siinä vaiheessa, kun alat kirjoittamaan, sitä fonttia, koska sillon se sitten vaihtaa sen. Vaihda se fontti tuolta mallin asetuksista. Samalla muuttuu myös kommenttien fontti. Eli; kun menet kirjoittamaan, älä vaihda fonttia tai fonttikokoa, vaan kirjoita sillä, mikä siinä on, koska silloin kommentit tulevat eri fontilla ja teksti eri fontilla. Vaihdat tuolta mallin asetuksista, niin vaihtuu samalla myös kommenttien fontti ja tekstin fontti :--) Toivottavasti tästäkin joku edes ymmärtää... :--D

      Poista
    4. Ymmärsihän tuosta, mitä tarkoitat :D Mutta jos tarkentaisin vielä, että miten tuo onnistuu jos copypastaan (eli kopioin ja liitän) tekstin wordista tänne, niin toimiiko tuo vai tarviiko muutella siinä välissä joitain asetuksia? Tää on vaivannu mua jo vähän pidempään, toivottavasti tääkin bloggerin ongelma mulle valkeneen vielä :)

      Poista
    5. Ai, copypastetat siis ne wordista? Ahaa! Joo, eli, kun olet liittänyt kaiken tekstin, maalaa teksti ja vaihda fontiksi "oletuskirjasin", ja fonttikooksi "normaali". Näin fontiksi ei tule Arial, vaan se, minkä olet tuolta "Malli"n kautta valinnut. :)

      Poista
  13. Olipa taas hyvä osa! :)
    Aadasta kasvaa varmasti isoveljensä tapaan suloinen lapsonen noilla geeneillä... Mutta saapa nähdä, tuleeko tämä perimään äitinsä noitageenit. :s Ei auta kuin toivoa parasta...
    Tykkäsin paljon tästäkin osasta, toivottavasti jatkoa ilmaantuu pian! :)

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoset kivasta kommentistasi! Luulisi noilla geeneillä Aadastakin tulevan nätti taapero, mutta sen näkee sitten seuraavassa osassa millainen Aadasta varttuu..Ja samalla näemme, periytyykö noitageenit..Osaa tulee ulos toivottavasti reippaan viikon päästä..Seuraava osa on pitkä, enkä ole aloittanut vielä kirjoittamaan..Pelillä on taas jotain kummaa mua vastaan, puuttuis 4 juttua sitä seuraavaan osaan liittyen ja taas jumittuu heti 2 minuutin pelaamisen jälkeen..Eli kunhan toimisi niin osaakin ilmestyisi taas :D

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Jään odottelemaan innolla seuraavaa osaa! (: Olen ajatellut itsekkin oman lc:n aloittamista, mutta en ole ikinä saanut mitään aikaiseksi. Enkä sitten tiedä itsekkään, että riittäisikö innostus siihen. Saatan aloittaa sen (EHKÄ :'D)
    sitten kun saan Sims 3:sen, sillä en ole niinkään varma että lukisiko kukaan sims 2 lc:tä kun tuo pelikin on ilmestynyt jo monta vuotta sitten!
    Tosin en ole niin varma tuon sims 3:en ostamisesta kun olen lukenut että siinä esiintyy aika paljon bugeja ja ainakin mulla menis helposti hermo sellasen bugittelevan pelin kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jäät odottelemaan seuraavaa osaa! :) Uusia lukijoita on aina kiva saada.. Tää LC:n kirjoittelu nettiin on ihan kivaa puuhaa..Hirveän tarkkana täytyy kyllä olla noiden tallennusten kanssa varsinkin tämän perheen, kun välillä epäilee alkaako tiedosto korruptoitumaan ni täytyy olla varmuuden vuoksi muutama ässä hihassa tuota tapausta varten, jotta tarina jatkuisi mahdollisimman kauan. Innostusta tarinaa kohtaan on välillä vaihtelevasti, tällä hetkellä kamppailen itseni kanssa,että jaksaisi kirjoittaa osan 9 valmiiksi, nyt se on jo voiton puolella..Mä ku haluisin jo kirjottaa seuraavan osan käänteitä, mutta oon itselleni tiukka ja kirjotan osan kerrallaan valmiiksi, kun tarinan pyrin pitämään mahdollisimman yhtenäisenä..
      Kakkosen tarinoita on paljon myös netissä ja muutamaa luen, mutta tykkään kyllä enemmän lukee kolmosella tehtyjä tarinoita, kun nuo kolmosen simit miellyttää mun silmään paremmin kuin nuo kakkosen(kakkosen poistin omalta koneelta varmaan reipas vuosi sitten, kun en pelannut sitä enää)..Kolmonen on kyllä buginen peli, mutta onneksi EA myös korjailee noita bugeja ja sitten käytän modeja, jotka myös korjaavat joitain bugeja automaattisesti pois, mutta kärsivällisyyttä Sims 3 vaatii aina välillä uusien lisärien ilmestyttyä, koska yleensä jokaisen uuden lisärin mukana tulee jokin vähän isompi bugi..Mutta onneksi seuraan sekä radolaa että simsvipin sivuja ni pysyn kärryillä pelistä :D Vanamot saavat varmaan viikonloppuna uuden osansa :D

      Poista
    2. En itseasiassa ole kovin uusi lukija, kuulin tästä lc:stä kaveriltani jo jonkin aikaa sitten ja olen siitä asti seuraillut tätä, mutta en ole kommentoinut..

      Poista
    3. No kiva, että nyt kommentoit :D Kommentit auttaa näin kirjoittajaa vähän hahmottamaan, mitä ihmiset tykkää tarinasta ja kuinka moni sitä lukee..Ja uusilta lukijoilta on aina kiva saada kommenttia, kun huomaa, että tätä oikeesti luetaanki ja että ihmiset on tän löytäny :D

      Poista
  16. Öhm, minusta on aika helppoa arvioida onko käärö noita vai ei. Aada mitä luultavammin perii isänsä hiukset, sillä hänellä on samanväriset kulmakarvat, kuin mitä Joonatanilla oli.
    //Joonatan oli kuolleen kanini toinen nimi =,(

    T.Tää on paras LC

    VastaaPoista
  17. ihanaaaaa koska seuraava osa tuleee

    VastaaPoista