sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

24. Minä päivänä tahansa


Tänään tulee vuosi, kun aloitin julkaisemaan Vanamoita! Aika on mennyt tämän projektin parissa todella nopeasti, eikä vielä olla edes puolivälissä. Kiitän paljon kommenteistanne, joita olette jaksaneet kirjoittaa.. Niistä saa aina innostusta jatkaa tarinaa silloinkin, kun tuntuu, ettei keksi tarinaan mitään lisää.. Inspiraatio on onneksi aina palautunut ja nytkin suunnitelmat on selvillä osaan 30 asti ja vähän siitä eteenpäin. Peli on viimeaikoina harrastanut ahkeraa jumitusta ja uusimman lisärin myötä sitäkin enemmän (tosin en tiedä, miten päivitys vaikutti Vanamoihin), joten katsotaan, kuinka peli antaa minun toteuttaa Vanamoille varatut suunnitelmat! Lukuiloa kaikille! Tässä on nyt lopussa pientä jännitystä sitä odottaneille ;)


Palattuamme häämatkaltamme yhteinen arkemme oli sujunut työntäyteisesti. Keskityin kirjoittamaan kirjaani ja Kanervo paiski töitä ravintola-uralla ja olikin saanut aherruksellaan yhden ylennyksen. Eräänä perjantai-iltana päätimme käydä talviriehassa pitämässä vähän hauskaa vielä, kun talvea oli jäljellä. 


Menin ensimmäiseksi luistelemaan. Nuorempana teininä olin myös käynyt luistelemassa, joten en pelännyt kaatuvani enää yhtä helposti.


Luistellessani kaukalossa katselin sivusilmällä myös Kanervon luistelemista. Kanervo vähän horjui muiden ihmisten seassa, mutta rohkaistui koko ajan ottamaan pitempiä liukuja tiheämpään tahtiin.


Kaukalossa oli meidän lisäksemme myös muita. Huomasin Kanervon saaneen pariksensa oman työkaverinsa, jonka muistin meidän häistä.


Minäkin tein tuttavuutta kaukalossa kaupunkilaisiin. Vaihdoimme luistellessa kuuumimpia juoruja, joita paikallisista liikkui. Huomasin samalla lumipyryn taas alkaneen koventua.


Saatuani tarpeekseni luistelusta kävin hakemassa kojulta kuuman kaakaon. Kanssani samaan aikaan kojulla törmäsin taas Kanervon työkaveriin, mutta emme vaihtaneet kuulumisia. 


Kaakaota siemaillessa huomasin nilkkojani särkevän. Särky johtui tietenkin luistelusta, koska viime kerrastani oli paljon aikaa. Yritin katseellani bongata Kanervoa ja lopulta huomasinkin hänet riehan toisella laidalla.


Kävelin lumilautailupaikalle ja ehdin sinne ennen kuin Kanervo aloitti lautailun. Kanervo oli hyvin itsevarman näköinen laudalla ja ihailin hänen menoaan. En itse ole koskaan lautaillut, mutta tässä tilassa en sitä nyt aikoisikaan kokeilla vaan nautin lautailun katselemisesta.


Lautailun jälkeen sain Kanervon houkuteltua ottamaan kanssani erän lumisotaa. Kyseinen toiminta toi mieleeni lapsuuden ja ajattelin hetken sisariani, joista en ollut kuullut vähään aikaan mitään.


Näin Kanervon asettuvan omalle linnakkeelleen ja hän oli valppaana jo väistämään ensimmäistä heittoani.

”Koita saada heitettyä tänne asti” yllytti hän minua.
”Sä tuut vielä yllättymään” vastasin iloisesti mieheni yllytykseen.


Sain pyöriteltyä lumesta kovan, mutta pyöreän pallon. Keskityin tähtäämään Kanervoon ja yritin ennakoida, minne hän väistäisi palloa.


”Auts! Suoraan mun mahaan!” kiljaisi Kanervo, kun palloni osui suoraan häneen.
”Olisit yrittänyt edes vähän väistää” riemuitsin omalla linnakkeellani.


”Sä heität rakkaani hyvin naiseksi” sanoi Kanervo virnuillen.
”Katsotaanpas, kuinka sä heität.. Toivottavasti kuin mies” yllytin Kanervoa puolestani.


Kanervo heitti perille saakka, mutta onnistuin kuitenkin väistämään palloa. Leikimme vielä tovin lumisotaa ja meillä oli tosi hauskaa. Lopulta kuitenkin lopetimme minun voittaessa rakkaan mieheni.


Ennen kuin lähdimme riehasta, kävimme ottamassa kuvan muistoksi riehasta. Innostuimme myös suutelemaan toisiamme ja päätimme lähteä kotiin, sillä väsymys alkoi jo tuntua silmissäni.


Kanervo meni kotiin taksilla, mutta itse kerroin hänelle haluavani nauttivan raikkaasta ilmasta ja tulisin kotiin kävellen. Totuus oli kuitenkin toinen, sillä nautin luudalla lentämisestä varsinkin talvisin, mutta en kuitenkaan voinut sanoa sitä Kanervolle. Olen päättänyt kuitenkin kertoa Kanervolle totuuden ennen kuin lapsi syntyy, sillä haluan hänen tietävän, mitä lapsen syntymisestä seuraa.


Seuraavana aamuna heräsin viimeisenä sängystä. Nousin ja laitoin itselleni kupin teetä, joka lämmitti mukavasti ja sai minut kunnolla hereille.


Teetä juodessani istui Kanervo sohvalla lukemassa kokkikirjaa, joka oli tarkoitettu hyvin edistyneille. Mieheni kokkaustaidot hipoivat jo lähes täydellisyyttä, mutta vielä oli kuitenkin harjoiteltavaa jäljellä.


Päivällä kirjoittelin kirjaani ja Kanervo puuhaili omiaan. Minulla oli kuitenkin tunne, että talvesta oli jäljellä enää vain muutamia viikkoja ja halusin vielä touhuta lumessa. Niinpä ehdotin Kanervolle lumiukon tekoa ja lähdimme pihalle etsimään sopivaa paikkaa.


Sopiva paikka löytyi takapihaltamme aivan porealtaan vierestä. Isointa palloa tasoittaessamme mieleeni tuli se hetki, jolloin äitini kertoi minulle suvussa virtaavista erikoisista geeneistä.


”Kevät tulee varmaan pian, sillä ei ole enää niin kylmä” sanoi Kanervo minulle yhdistäessä samalla alinta ja keskimmäistä palloa.

”Keväällä tulee tapahtumaan paljon muutakin. Lapsemme syntyy, sillä synnytykseen on aikaa vain kolmisen kuukautta. Mun vatsa on kohta suuri pallo enkä mä sitä turvotusvaihetta oikein mielelläni odota” vastasin Kanervolle.


Saimme kolmannen pallon kiinni ja kyhäelmä alkoi pikkuhiljaa näyttää lumiukolta.

”Eikös sitä sanota, että raskaana olevassa naisessa on jotain tiettyä hehkua?” uteli Kanervo.
”Niinhän sitä sanotaan.. Toivottavasti se hehku on suurimmillaan siinä turvotusvaiheessa” totesin toiveikkaasti.


Lopulta saimme lumiukolle hatun, vanhan kaulahuivin ja luudan varren käteen. Hiilistä Kanervo laittoi ukolle silmät ja suun. Jääkaapista löytyi porkkana ukolle nenäksi. Katsoimme lumiukkoa tyytyväisinä.

”Siitähän tuli upea” kehui Kanervo.
”Niin tuli. Harmi vain, ettei se ehdi kauaa olla tuossa koristamassa pihaamme. Voin melkein haistaa kevään nenässäni” sanoin vähän surua äänessä.


Minun mentäessä edeltä sisään oli Kanervo jäänyt vielä pihalle touhuamaan lumessa. Hänen oli ilmeisesti pakko tehdä talven viimeinen lumienkeli.


Lumienkeliä ihaillessaan näin ikkunasta Kanervon katsoessa haikeasti jonnekin kaukaisuuteen. Talvi oli vuodenaika, josta molemmat pidimme, sillä se toi vaihtelua elämään.


Olin vessassa siivoamassa pönttöä, kun kuulin Kanervon tulevan pihalta sisään. Pian kuulin television pauhaavan äänen vessaan ja olin iloinen, että olin siivouksessa jo loppupuolella.


Päätin ilahduttaa vielä miestäni leipomalla hänen herkkuaan, kurpitsapiirakkaa. Otin jääkaapista siihen tarvittavat tavarat ja toivoin sydämestäni, että piirakka onnistuisi hyvin.


Vispasin taikinaa keskittyneesti, kun Kanervo tuli viereeni katselemaan touhujani.

”Mitä tosta tulee?” kysyi hän minulta.
”Suurta herkkuasi kurpitsapiirakkaa” vastasin hymyillen.
”Jes, se on niin ihanaa! Älä vaan sit polta sitä” varoitteli Kanervo riemuiten.


Kanervon onneksi piirakasta tuli täydellinen, eikä se yhtään edes kuivahtanut. Olin ylpeä aikaansaannoksestani.


Otimme molemmat palan piirakkaa, mutta istuimme molemmat omissa oloissamme. Ensimmäinen lusikallinen maistuu aina parhaimmalta.


Kanervo katseli omaa palastaan onnellisena ja kuulin hänen taputtavan käsiään yhteen ennen kuin hän aloitti syömisen. Olin niin onnellinen, kun osasin valmistaa hänen herkkuaan, sillä pidän siitä, että voin näin arjen keskellä ilahduttaa häntä näinkin pienellä jutulla.


Olin viemässä omaa lautastani tiskikoneeseen, kun minulle tuli yllättäin erittäin paha olo. Äskeinen syömäni kurpitsapiirakka maistui taas suussani.


Minun oli pakko juosta vessaan ja oksensin kaiken äsken syömäni ulos. Epäilin olisiko tämä vatsatautia, ruokamyrkytystä tai jotain ihan muuta.


Oloni oli kuitti ja menin ensin nukkumaan. Olin unessa jo, kun Kanervo kömpi viereeni nukkumaan.


Yöllä minulle tuli kesken unen sellainen olo, että minun olisi noustava. Tunsin kylmän hien ihollani ja olo oli edelleen hirveä.


Laitoin käden suulleni ja tunsin taas, että minun oli kiirehdittävä vessaan. Aloin ajatella, josko tämä olisi merkki siitä, että raskauteni turvotuskausi olisi alkamassa. Olin kuullut, että siihen voisi kuulua myös pahoinvointia.


Oli sunnuntai. Kanervo nousi ennen minua ylös, sillä oloni oli uupunut ja heikko yöllisen vessassa juoksun jäljiltä.


Kanervo meni suihkuun ja sen jälkeen hän päätti laittaa pyykkejä koneeseen, sillä vaatevuoremme alkoi olla valtava. Vaikka meitä ei ollutkaan vielä enempää kuin kaksi ihmistä, niin pyykkiä tuli silti paljon. En uskaltanut vielä edes ajatella, kuinka paljon pyykkiä tulisi sitten päivittäin, kun perheessämme olisi pieni vauva.


Heräsin puolilta päivin ja oloni oli jo paljon parempi. Kirjoitin hetken kirjaani taas yhden luvun eteenpäin, mutta kirjoitus tuntui tällä kertaa vähän kangertelevan. Niinpä siirryin katsomaan sähköpostejani ja ilokseni huomasin saaneeni postia siskoltani Annalta.


Anna kertoi kuulumisistaan Appaloosa Plainsissa. Hän kuulemma rakasti kaupunkia ja oli jo hankkinut ensimmäisen hevosen, jonka kanssa kovasti harjoitteli ensimmäisiä kisoja varten. Myös nettideittailua siskoni oli kokeillut, mutta ei kertonut, kuinka sen kanssa oli käynyt. Anna kertoi postissaan, että jos hän ei asuisi Appaloosa Plainsissä, niin hän asuisi todennäköisesti Aurora Skiesissa, sillä se on tunnettu rauhallisuudestaan ja ihanista maisemista. Vastasin siskoni postiin nopeasti kertoen, että raskauteni turvotusvaihe oli alkamaisillaan ja jännitin jo vähän itse synnytystilannettakin.


Saatuani kirjoitettua vastausviestin siskolleni päätin lähteä käymään kaupungilla kirjakaupassa hakemassa muutaman oppaan ja ruokakaupassa hakemassa ruokatarvikkeita. Huikkasin Kanervolle heipat, mutta en tiedä kuuliko hän mitään, sillä hän oli todella keskittynyt pelaamaan videopeliä.


Tultuani ulos ruokakaupasta tunsin erittäin voimakkaan potkun vatsassani. Tämä potku ei ollut mitään verrattuna siihen, jonka olin tuntenut syysriehassa. Tunnustelin vatsaani ja ajattelin, että ei menisi kauaa enää, kun lapsi tulisi maailmaan. Tuo normaalia voimakkaampi potku sai asian tuntumaan konkreettisemmalta ja arvasin, että tästä alkaisi kunnon turvotuskausi, kun lapsi vatsassani kasvaisi tohinalla valmiiksi.


Kotiin tultuani huomasin Kanervon olevan taas astianpesukoneemme kimpussa. Korjausmiehet alkoivat tulla meille kalliiksi, koska kone oli vähän väliä rikki.


Luin raskauteen liittyvää turvotuskausiopasta keskittyneenä, sillä halusin tietää, mitä kaikkea vartalossani tapahtuisi ennen synnytystä. Ostin kirjakaupasta myös synnytystä ja lapsen ensimmäisiä vuosia käsittelevän kirjan, jotta osaisimme Kanervon kanssa toimia oikein lapsen kanssa. Yhtäkkiä kesken lukemiseni kuulin järkyttävän pamauksen ja pelästyin.


Kanervo sai yrittäessään korjata tiskikonetta mojovan sähköiskun, mutta ei onnekseni kuollut. Mies oli ihan musta ja kihisi silminnähden kiukusta.

”Hirveä rakkine koko kone! Jatkuvalla syötöllä rikki ja kun yrittää korjata, niin saa sähköiskun! Pakko se on taas korjaaja tänne käskeä” puhisi Kanervo vihaisena ja marssi suihkuun.


Kanervon mennessä nukkumaan hiippailin vielä vanhempieni työhuoneeseen pitkästä aikaa. Harjoittelin muutaman eliksiirin tekoa ja onnistuinkin tekemään taikaesanssia. Mieleni oli vähän haikea taikoja tehdessäni, sillä nämä olisivat viimeisiä taikojani ennen lapsen syntymää, sillä en halunnut vaarantaa syntymätöntä lastani taikomisellani.


Laitteiden mennessä vähän väliä rikki halusin vielä lopuksi harjoitella korjausloitsuja, joita voisin käyttää aina Kanervon ollessa töissä laitteiden saamisessa kuntoon. Loitsu vaatikin vielä harjoitusta, sillä viimeksi epäonnistuin suihkun päivittämisessä rikkoutumattomaksi. Tykkäään juurikin näistä käytännöllisistä loitsuista, joita voi käyttää kotona ja olla hyödyksi. Kun olin tyytyväinen harjoitteluuni, menin mieheni kainaloon nukkumaan.


Neljä viikkoa myöhemmin oli kevät saapunut Twinbrookkiin. Sade oli sulattanut kaiken lumen pois ja odotin innolla, milloin ensimmäiset kevään kukat alkaisivat tulla esille.


Kanervo oli herännyt aikaisin laittamaan aamupalaa ennen kuin lähtisi töihin. Hän oli päättänyt tehdä köyhiä ritareita ja kuulin hänen hyräilevän kokatessaan aina makuuhuoneeseemme asti. 


Kanervo söi hyvällä ruokahalulla loistavasti onnistuneita köyhiä ritareita kera kermavaahdon. Pian pihalta kuuluikin jo kimppakyydin tuttu torvenääni ja Kanervo lähti iloisena töihin.


Kun nousin sängystä ylös, talossa ei ollut enää muita paikalla. Mieheni tekemät köyhät ritarit maistuivat ihanilta. Olonikin alkoi olla parempi, eikä minua ällöttänyt ruuan tuoksu enää aamuisin. Turvotukseni alkoi näkyä jo selvästi.


Kanervon tultua töistä kotiin huomasin hänen olevan ihan täpinöissään.

”Aada arvaa mitä? Mä sain tänään taas ylennyksen” riemuitsi Kanervo.
”Sehän on hienoa. Arvaapa mitä minulle on tapahtunut tässä viime aikoina jo useammin?” arvuuttelin puolestani miestäni.
”En mä arvaa.. Kerro heti!” sanoi Kanervo innoissaan.
”Vauvamme on alkanut liikkumaan ja potkimaan enemmän ja välillä tuntuu kuin se pelaisi jalkapalloa vatsassa” kerroin onnellisena.
”Sä voit kokeilla jos haluat.. Tunnen tälläkin hetkellä, kuinka se siellä potkii” juttelin iloisena.


Niin Kanervo laittoi kätensä vatsani päälle ja yritti tunnustella vauvan liikkeitä. Tunsin pian kovan potkaisun ja mieheni ilmeestä näin, että hänkin tunsi sen myös.

”Vau, siellä on oikeasti joku, mikä liikkuu” sanoi Kanervo ihmeissään.
”Se joku on meidän vauvamme, höpsö” täsmensin miehelleni. 


Tuleva isä oli niin innoissaan vauvan voimistuneista liikkeistä, että hän halusi kuunnella vatsaani. Minua nauratti Kanervon pelleily.


”Haloo, onko siellä ketään kotona? Isukkisi täällä huutelee ja odottaa sinua maailmaan. Älä kuitenkaan tule vielä, vaan vasta sitten, kun olet valmis” jutteli Kanervo vatsa-asukille.
”Kyllä se sieltä aikanaan tulee tänne maailmaan. Enää ei kestä kovinkaan kauan, kun se hetki koittaa” informoin miestäni.


Otimme Kanervon kännykkään kuvan meistä vielä tällaisena perheenä muistoksi. Suutelimme toisiamme pitkään ja olin onnellinen, koska Kanervo alkoi olla vielä enemmän mukana raskaudessani ja lapsen tuloon liittyvissä asioissa.


Myöhemmin illalla kävin päivittelemässä SimBookkiani ja huomasin pikkusiskoni Annikan laittaneen myös uutta päivitystä. Siinä hän kertoi viettäneensä juuri ihanimmat treffit ikinä. Kommentoin hänen päivitystään ja käskin hänen kertoa treffeistään kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten. Päivityksen jälkeen jatkoin kirjani kirjoittamista.


Kirjoitin kirjaa huoneessamme, kun Kanervo aloitti kuntoilun olohuoneessa. Kanervo oli kertonut, että hyvä kunto auttaa töissäkin, kun joutuu olemaan paljon jalkojen päällä ravintolan keittiössä.


Kesken kirjan työstämisen puhelimeni alkoi soida. Ruudussa luki tuntematon numero. Epäilin hetken vastatako puheluun ollenkaan, sillä epäilin sen olevan ärsyttävä puhelinmyyjä.


Pienen epäröintini jälkeen vastasin kuitenkin puhelimeen.

”Mä en osta mitään nyt onko selvä!” huudahdin puhelimeen ja puistelin päätäni.

”Täällä linjan toisessa päässä on jotain vieläkin pahempaa kuin puhelinmyyjä, hyvä Aada Vanamo, Vanamoiden noitasuvun toisen sukupolven elossa oleva jäsen” sanoi möreä ääni puhelimessa.

Ihoni nousi kananlihalle ja kylmä hiki nousi pintaan.

”Kuka siellä on?” kysyin pientä pelkoa äänessäni.


”Kuuntele tarkkaan niin kerron” sanoi möreä ääni linjan toisessa päässä.
”Kuuntelen” vastasin lyhyesti.

”Tiedän, että olet noita. Aikanaan varoitimme äitiäsi sinusta, koska olit liian innokas taikomaan. Olemme seuranneet sinua ja huomanneet, että taitosi ovat karttuneet vaarallisen taitavaksi. Et varmaan halua, että miehellesi tai syntymättömälle lapsellesi tapahtuu mitään” kerrottiin linjalta.

”Kuka te oikein olette? Ja mistä te oikein voitte tietää tuon kaiken?” ihmettelin luurin toisessa päivässä.

”Toimin sellaisessa järjestössä kuin KillSupers, joka pyrkii pääsemään eroon kaikista paranormaaleista otuksista kuten noidista, ihmissusista, keijuista, vampyyreistä tai merenneidoista. Olet vahvan ja muinaisen noitasuvun yksi elossa olevista jäsenistä ja käyttänyt kykyjäsi liian ahkeraan” möreä ääni totesi.


”Entä sitten, vaikka olenkin noita? Äitini sai olla teiltä aika hyvin rauhassa” sanoin varmemmin.

”Äitisi tottelikin paremmin meidän käskyjä. Hän ei tainnut ehtiä varoittamaan sinua ennen kuolemaansa, että olimme sanoneet sinun olevan vaarassa. Olet edelleen, sillä olemme tarkkailleet sinua. Et ole onneksi taikonut julkisesti, mutta sitäkin enemmän harjoitellut kotonasi ja olemme saaneet taikamittarilla mitattua, kuinka taitosi ovat kehittyneet” möreä ääni kertoi. 


”Entä jos yritän käyttää taikoja käytännöllisesti ja itsepuolustukseksi?” kysyin lopulta.

”Et saa käyttää ollenkaan taikoja. Minä päivänä tahansa voimme olla ovellasi, mikäli taiot enää lisää niin, että taitosi kasvavat tai taiot julkisesti. Silloin et selviä enää varoituksella vaan iskemme rakkaimpiisi” möreä ääni sanoi luurin toisessa päässä ja nauroi kumeasti.

Kauhistuin niin ja laitoin käden suulleni. Sitten puhelu katkesi ja kuulin vain tuuttausta.


Järkytyin pahasti puhelusta. Jos taikoisin, rakkaimpani olisivat vaarassa. Tiesin jo etukäteen, etten voisi olla taikomatta. En vain tiennyt mitä tekisin. Aivoni raksuttivat niin, että korvissa suhisi. Sitten mieleeni tuli siskoni Annan lähettämä viesti, jossa oli mainittu eräästä rauhallisesta kaupungista. Samalla keksin ratkaisun siihen, että voisin taikoa jatkossakin. Meidän olisi lähdettävä tästä kaupungista, koska KillSupers tietää, missä asumme ja tiesin jo, minne menisimme. Aurora Skiessiin.





Näin tällä kertaa.. Kommentit ovat taas tervetulleita :) Seuraavassa osassa ollaankin sitten Aurora Skiessin maisemissa ja paljon kaikkea kivaa ja jännää on taas luvassa ;)

31 kommenttia:

  1. Jännä osa eipä siinä muuta sanottavaa olekkaan :) .

    VastaaPoista
  2. Ihana osa! Ihana, ihana, ihana... :D Toi loppu oli jotenkin niin jännittävä ja pelottava, mutta se on hyvä asia! Odotan innolla seuraavaa osaa. Mä toivon että KillSupers ei tapa jotakuta Vanamoiden perheessä osassa 30, vaikka se hyvin todennäköiseltä vaikuttaakin. Anteeksi muuten, kun en ole ehtinyt kirjoittaa omaa blogiani (LC Joutsenlampea), on ollut tosi paljon kiireitä. Mutta toivon, että teillä riittää vielä mielenkiintoa myös minun blogieni seuraamiseen :D Mutta hyvä osa oli kaiken kaikkiaan, mä rakastan Sims 3-pelillä tehtyjä tarinoita! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :) Kiva, kun tykkäsit osan lopusta, sillä tarkoitus oli, että se oli sekä jännittävä että pelottava yhtä aikaa.. Vielä ei tiedä, mitä osassa 30 tulee tapahtumaan, sillä en ole tarinaa kovin pitkälle pelannut ja riippuu suostuuko peli toimimaan..Odotan jo innolla päivitystä, joka poistaa pahimmat lagailut Isla Paradisosta (suunnittelin jo, että tuunaan Sunlit Tidesiä niin että sijoitan sukelluspaikat sinne ja hotellin ja testaan, pystynkö siellä testaamaan uusia toimintoja jos peli-intokin palaisi takaisin)..Olen myös alkanut katselemaan, minkälaisen kannettavan hankin seuraavaksi, mutta en ennen kuin tiedän mitkä sims 4:sen laitevaatimukset on, siihen asti täytyy koittaa sinnitellä(ja säästää rahaa)..Kyllä mä edelleen olen kiinnostunut lukemaan Joutsenlampia, mutta mun täytyy myöntää, että nyt on jäänyt monien tarinat vähemmälle johtuenko pelin toimimattomuudesta, kesästä ja lomasta, mutta eiköhän into taas palaudu( ja kirjoja oon lukenut taas ihan himona).. Seuraava osa tulee pian! :)

      Poista
  3. ALUKSI: Hyvää syntymäpäivää Vanamot! Ja onneksi olkoon kirjoittajalle. :--D Frankenbergit onnittelevat!

    Toosi hyvä osa! Ihana lukea ja seurata Aadan raskauden etenemistä. Hetken jo pelkäsin, että tulee keskenmeno, kun nainen voi niin huonosti. Onneksi olin väärässä!
    Vanamotkin käyttää SimBookia ;) :D Onkohan niillä Frankenbergejä ystävissä? Samasta kaupungistakin ovat lähtöisin. :---DD

    Oon ihan täpinöissäni, koska odotan sitä pientä kääröä jo kovasti. Onkohan sillä noitageenit? :---))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Vanamot ja kirjoittaja kiittää onnitteluista :) Aadan etenevää raskautta oli kiva kuvata..Vanamot käyttävät myös SimBookkia ja mistä tietää vaikka Frankenbergejä olisi ystävinä ;) Pieni käärö saapuu maailmaan osassa 26 :D

      Poista
  4. Vau, onnea vuoden vanhoille Vanamoille! Aada ja Kanervo tuntuivat viihtyvän talviriehassa kumpikin omissa oloissaan, mutta lopuksi alkoi yhteinen lumisotaleikki! .-D Vaikka Kanervo ravintola-alalla työskenteleekin on kivaa, että hän pitää juuri Aadan valmistamasta piiraasta. .-) Hassu mies, oikein piti taputtaa ennen ruokailun aloittamista. .-D Ihanaa, miten kumpikin tulevista vanhemmista tuntuu todella iloitsevan tulevasta vauvelista. .-3 Ohoo, KillSupersitkin ilmoittavat vaihteeksi itsestään! Aada tuntuu jotenkin itsekkäältä, kun haluaa jatkaa taikojaan muun perheen turvallisuudenkin uhalla, mutta toisaalta kyllä minäkin panisin vastaan, jos jokin minulle mieluisa tekeminen oltaisi kieltämässä kokonaan! Muutto voikin olla hyvä ratkaisu ainakin joksikin aikaa. Olin jo alunperinkin sitä mieltä, että perijän olisi kannattanut muuttaa jonnekin muualle, kun KillSupersit olivat jo silloin tietoisia suvun asuinpaikasta. Uusi asuinpaikka poistaa vaaraa tuskin kokonaan, mutta toivottavasti perhe saisi olla rauhassa vauvan kasvun ajan. .-) Jään odottelemaan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mahtavasta kommentista! :) Nuo simit noissa riehoissa tuppaa menemään aika vahvalla tahdolla itse, missä tykkäävät, eikä sitä nyt aina tarvitse olla toisen kyljessä nyhjöttämässä :) Noiden simien reaktiot on aina niin mielenkiintoisia välillä, kuten tuon Kanervon taputtelu ennen syömistä :) KillSupersit ovat taas sitkeästi perheen kimpussa ja laittaa Aadan ahtaalle.. Mä en perijää muuttanut heti toiseen kaupunkiin, sillä en heti halua vaihdella kaupunkia usein, ellei juoni tai peli pakota siihen.. :) Jatkoa tulee pian! :D

      Poista
  5. Onnea, vuosi on todella pitkä aika! Kylläpäs kävi lopussa jännäksi, toivottavasti uusi kaupunki tuo edes vähän parannusta tilanteeseen. Odotan myös mielenkiinnolla tarinaa Aurora Skiesista, koska itsekin piti aloittaa siellä, mutta kyllästyin "pimeyteen" ennen kuin ehdin edes kunnolla tutustua paikkaan. :D Nyt ei oikein löydy muita sanoja, mutta jatkoa odotellessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Ja kiitokset onnitteluista! Vuosi on todella pitkä aika ja silti osia on 24..Se kertoo siitä säännöllisyydestä, että osia tulee kuukaudessa kaksi ja noin kahden viikon välein..Se rytmi on aika hyvin säilynyt, vaikka olisi lomallakin.. Hyvä, että loppu oli jännä..Aurora Skiessissa on ihanat maisemat, mutta katsotaan, kuinka kauan perhe asuu siellä, koska se tallennus temppuilee tällä hetkellä pahasti(jumiutuu kolmen simpäivän välein ja on taas uudestaan aloitettava pelaaminen simisunnuntaista)..Kuuranhalloja olen käynyt vilkuilemassa ja silmäilemässä, mutta tarkotus olis lukea ne kaikka ja myös kommentoida :D Osa tulee pian :D

      Poista
  6. Onnea vielä Vanamoille! Upea vuosi takana ^^
    Huhhuh, siinä oli loppua kerrakseen :D Saas nähdä onko muutto avuksi, toisaalta toivoisin, että tulisi oikeasti kunnon tilanteita Vanamoiden elämään ;)
    Mukava osa oli, noi simssin lumimaisemat on kyllä ihania :3 Ja kyllähän ne söpö pari on, vaikka ensin en ihan heidän liitolle siunausta antanutkaan xD
    Ehkä saisi tulla vielä lisää toimintaa tarinaan, vähän junnaa paikallaan :)
    Jatkoa odotan! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :) Ja Vanamot kiittää ;) Kunnon tilanteita on Vanamoiden elämään luvassa, kunhan tarina etenee ja peli toimii (viime aikoina ollut ongelmia)..Mä tykkään kans paljon simien talvesta, kuten myös kesästä (kevät ja syksy ei oo niin kivoja, kun tuppaa satamaan hirveän usein).. Hauskaa, että oot alkanut tykkäämään parista :D Voin luvata, että seuraavassa osassa on tuota kaipaamaasi toimintaa ja mennään tarinassa eteenpäin :D

      Poista
  7. Toivottavasti jatkat nopeesti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista! :) Vähän oli kirjoitus ongelmia seuraavan osan kanssa, mutta inspis palasi lopulta takaisin.. Tänään tulee uusi osa ulos :D

      Poista
  8. Olipas siinä osa. Jospa muutto tosiaan hieman rauhoittaa tilannetta. Jotenkin toivoisin vielä enemmän tuollaista yhteentörmäystä KillSupersin kanssa. Nythän he vain soittelevat ja varoittelevat mutta tulisivat käymään ja tosiaan jotain voisi tapahtuakin. Tarkoitan että joku vaikka loukkaantuu ja se vaikuttaa loppuelämään tai jotain. Mutta uskon että olet keksinyt oivallisia juonenkäänteitä lisää ja jännitystä tulee olemaan jatkossakin.
    Odotan jo innolla sitä että Aada viimein kertoisi Kanervolle noituudestaan, saa nähdä miten mies reagoi siihen.
    Yksi asia mikä vielä hieman häiritsi oli tuo monesti toistuva turvotus-sana. Taitaa Aada tosiaan pelätä vatsan kasvamista ja siksi asiaa ajattelee niin kovasti.
    Mutta muuten erittäin mukava osa, pidin erityisesti noista talvikohtauksista. Tuo on ihanaa kun simien hengitys huuruaa ja on niin paljon realistisemaa kuin kakkosella pelaaminen.
    Mutta en jaarittele enää. Pahoitteluni kun osan lukeminen kesti. On oma elämä ollut kiireistä ja sen takia on pakko pitää pientä taukoa myös omassa tarinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanan pitkästä kommentista! :D Niin ja toivottelen tätä kautta onnea, kun sinulle on luvassa perheenlisäystä jossain vaiheessa (lukaisin blogistasi) :D KillSupers tulee tarinan edetessä ottamaan koko ajan isompaa roolia, kunhan peli vaan toimii yhteistyössä ja sukupolvia tulee lisää kehiin..Aadahan on päättänyt kertoa Kanervolle noituudestaan ennen lapsen syntymää, joten sen on tapahduttava pian ;) Turvotus-sana esiintyi tarinassa monta kertaa, kun en keksinyt sille sopivaa vastinetta(Aada kun on tarinassa ollut jo pidempään raskaana, niin piti keksiä joku konkretisoiva sana korostamaan tuota raskauden loppuvaihetta jolloin vatsa tulee esiin)..Kolmonen on kieltämättä paljon realistisempi kuin kakkonen, mutta on kakkosessakin toimintoja, joita on toivonut kolmoseen ja on niitä ripotellen siihen tullutkin.. Mutta odottelen taas, kun jatkat Kilpisiä :)

      Poista
  9. Tosi kiva osa ja muutenki kiva tarina. Löysin tän muutama viikko sitten ja luin kaikki osat muutamassa päivässä. :) Hyvää tekstiä ja jännitän jo, mitä Killsupersit on keksineet. :)

    Ja sitte vielä piti kysästä, että voisiko laittaa mun just alottamaan Legacyyn linkin tohon listaan? Voin sitten laittaa omaanikin sun paikan linkin. :) http://lcsaraste.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kivasta kommentista! :D On aina ihana saada uusia lukijoita ja huomata, kuinka he jaksavat lukea tarinan alusta asti, vaikka osia on ilmaantunut jo yli 20.. Kiva, että tykkäät tekstistä ja eiköhän ne KillSupersit oo keksiny Vanamoiden suvun varalle kaikkea pientä jäynää ;) Linkkaan tarinasi mielellään ja käyn lukemassa jossain vaiheessa..Juuri aloitettuasi tarinan, annan vinkin, että jatka sitä sitkeästi, vaikka lukijoita ei hirveän paljoa alkuun olisikaan..Vuoden aikana niitä ehtii tulla kunhan itsekin välillä pitää tarinasta meteliä :D Ja jos peli temppuilee, niin kannattaa tulla kysymään neuvoja(osaan ratkoa aika monet pelin aiheuttamat ongelmat parhain päin) :D

      Poista
  10. Ootan tosi paljon seuraavaa osaa! ♥ Mitäköhän KillSupersit tuumaa, kun Vanamot muuttaa Aurora Skiessiin? (Vai tuumaavatko mitään, jos KillSupersit eivät löydä enää Vanamoita?) Ja entä Adan lapsi, onko tyttö vai poika? Aargh mua jännittää ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Seuraava osa tulee pian! :) Se jääpi nähtäväksi, mitä KillSupers tuumaa Vanamoiden muutosta (kai niillä joku mittari on mistä ne havaitsee, että Twinbrookissa taikominen on vähentynyt ja aavistukset herää etsimään muualta) :D Aadan lapsen sukupuoli paljastuu osassa 26, joten sitä joutuu vielä vähän odottamaan :D Pidän teidät jännityksessä siihen asti ;)

      Poista
  11. Lisäys edelliseen: Oon sit uus lukija nii kommentoin tästä eteenpäin osiin. (: ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa saada uusia lukijoita! :D Ja ihanaa, kun kommentoit :)

      Poista
  12. Huhhui, taas vähän jännityksellä maustettua osaa! :-) Olipas mielenkiintoista kuulla pitkästä aikaa KillSupersista ja heidän aikeistaan... Uskonpa, että heistä kuullaan vielä - jopa lähiaikoina...
    Kunpa Aada saisi kerrottua totuuden itsestään Kanervolle jo mahdollisimman pian - ja toivon mukaan Kanervon reaktio ei ole liian kielteinen... Pelkään vaan, että jos Aada ei pian kerro Kanervolle noituudestaan, KillSupers tekee sen sen puolesta! :(
    Edelleen kirjoitat ihanan hitaasti ja yksityiskohtaisesti esimerkiksi Aadan raskaudesta. Osaat hyvin kuvata arkisiakin asioita mielenkiintoisesti, eikä Vanamoiden seuraaminen käy missään kohtaa tylsäksi! :)
    Saapa nähdä, periikö tuleva lapsonen Aadan noitageenit ja miten elämä lähtee käyntiin Aurora Skiesissä.

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mahtavasta kommentista! :D Osan maustoin jännityksellä tällä erää, kun lukijat sitä paljon toivoivat(tosin tämän ja kolmen muun osat oli jo kuvattu ennen äänestystä, mitä lukijat tarinaan halusivat)..KillSupersista tullaan kuulemaan säännöllisin väliajoin ja välillä vähän epäsäännöllisestikin ;) Aada sitkeästi on päättänyt kertoa Kanervolle totuuden itsestään ennen lapsen syntymää, joten aika alkaa pian olla käsillä :D Kiva että tykkäät tekstistä ja sen yksityiskohtaisuudesta ja tykkäätte seurata Vanamoiden elämää ilman tylsistymistä :D Periikö Aadan lapsi noitageenit, se selvinnee muutamien osien kuluttua ;)

      Poista
  13. Noniin saatiinhan pitkästä aikaa kuulla KillSupersista! >:) Toivonmukaan jotain jännittävää (mutta ei liian traagista! :D) draamaa saadaan aikaan... :> On kyllä nyt paha juttu, että Kanervo ei tiedä Aadan noituudesta, sillä nyt kun KillSupers on taas kuvioissa, on vaarana, että totuus paljastuu miehelle järjestön kautta ja se voisi olla silloin vaikeampaa sulattaa :s Ihanaa kun jaksat viivyttää tota raskautta näin pitkään! Harvoin raskaus kestää LC:ssä näin montaa osaa, mutta tää realistinen ajankulku on toki vaan plussaa! :> Kivoja kuvia edelleen, nauroin tolle kärähtäneelle Kanervolle :D
    Uutta osaa vain :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mahtavasta kommentista! :D KillSupers on kehissä taas ja kyllä ne varmaan pientä draamaa saavat aikaan tarinan edetessä.. Aada on päättänyt taustastaan kertoa Kanervolle ennen lapsen syntymää, joten se aika on pian käsillä ;) Tätä raskautta olen jaksanut pitkittää, mutta voi olla että tulevissa osissa tahti saattaa kiihtyä :D Kanervo kärähti vähän salakavalasti, mutta ehdin nappaamaan siitä kuvan :D Uutta osaa tulee pian! :D

      Poista
  14. JES! Ihana osa taas. Kiva, kun laitoit mukaan vähän jännitystä... Odotan jo seuraavaa osaa innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Nyt tuli mukaan jännitystä tarinaan taas ja seuraavassakin osassa on luvassa taas paljon tapahtumia ;)

      Poista
  15. Ehdin asta nyt kommentoimaan, mutta ihana osanen tosiaan!♥ Odotan innolla vauvan syntymää ja sitä että Aada kertoo Kanervolle noituudestaan.

    Ja hullua että ollaan menossa vasta 24. osassa ja vasta toisessa sukupolvessa, hullua mutta ihanaa. :D Itsellä ainakin on se ongelma että ei tahtoisi laittaa aina yhtä elämänvaihetta yhteen osaan.

    Jatkoa odotellen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Kiva, kun tykkäsit osasta! :) Vauva syntyy osassa 26 ja kyllä pian koittaa myös hetki, kun Aada kertoo Kanervolle noituudestaan.. Se että on osa 24 menossa ja toinen sukupolvi, kertoo tarinan hitaasta etenemisestä ja pitkistä osista..Tarinassa on ehtinyt tapahtua paljon, vaikka ollaan vasta toisessa sukupolvessa..Sä voit koittaa keksiä pientä tarinaa ja arjen ongelmia maustamaan tarinaa, jotta yhtä elämänvaihetta ei tulisi kokonaisuudessaan samaan osaan :D Jatkoa tulee pian! :D

      Poista
  16. Hui, miten jännittävää =O
    En meinaa keksiä tähän kommenttiin mitään, pitää niin kovasti päästä lukemaan seuraava osa, joka on tätä kommenttia kirjoittaessa jo ilmestynyt =D Tai no, tietenkin on, kun en ole ehtinyt käydä pitkään aikaan...

    Hopeberryt loppuivat simssin tallennushaluttomuuden vuoksi, mutta koneellani ei ole mitään uusia Rowanwoodejani vastaan (tarinarosewood.vuodatus.fi), mutta osoite on hieman virheellinen, enkä pysty muuttamaan sitä Rosewoodista Rowanwoodiksi, vaikka tarina on Rowanwood...

    Linkitän sinut ja toivon, että linkität Rowanwoodit =D

    VastaaPoista