lauantai 31. elokuuta 2013

27. Saanhan koskettaa

Uusi osa on vihdoinkin ulkona :) Tekstin kanssa kesti, kun välillä ei ollut inspistä ollenkaan ja työtkin alkoivat taas loman jälkeen. Simssiä en ole töiden alkamisen jälkeen avannutkaan, mutta matskua on ihan kivasti jemmassa ainakin kolmeen seuraavaan osaan. Kiitoksia edelliseen osaan tulleista kommenteista! Sain niistä taas puhtia kirjoittaa tämän osan :) Jouduin itse asiassa venyttämään juonikaaviota, sillä peli keksi omia kuvioita.. Mutta niistä tulevaisuudessa enemmän.. Tässä osassa nähdään kaksosten kasvu ja osan lopussa on muutama extrakuva kulissien takaa :) Lukuiloa kaikille ja hyvää alkanutta syksyä :)


Arki kaksosten kanssa kulki omalla painollaan ja löysimme mieheni kanssa aikaa myös itsellemme. Nautin, kun pääsin hetkeksi selaamaan nettiä ja sähköpostia omassa rauhassa siihen keskittyen. Kaksosten kanssa aika oli kulunut kuin siivillä ja haikeana jo ajattelin tulevaa, kun parin päivän päästä tytöt tulisivat taaperoikään.


Mieheni oli löytänyt uuden tavan ilmaista itseään. Hän kieltämättä kehittyi taulu taululta aina paremmaksi. Ehkä jonain päivänä voisin jopa harkita yhden tauluista päätyvän talomme seinälle.


Urani koki lasten myötä pienen notkahduksen, sillä välillä tuntui, ettei tekstiä meinannut syntyä millään. En kuitenkaan ottanut siitä mitään paineita, sillä edellinen kirjani oli ollut myyntimenestys, joten uskoin, että tästäkin kirjasta tulisi hyvä, kunhan se vain valmistuisi ajallaan.


Pystyin kirjoittamaan parhaiten silloin, kun Kanervolla oli vapaapäiviä töistä, sillä työpöydälläni sijaitsevan itkuhälyttimen huutoihin oli joku silloin vastaamassa eikä minun tarvitse keskeyttää inspiraatiotani. Siskoni myös laittoivat usein s-postia ja Annika oli juuri tehnyt profiilin Simstagramiin, josta pystyin seuraamaan hänen uranousuaan ja biletystä kuuluisien elokuvatähtien kanssa.


Kanervo oli kiintynyt kaksosiin ja nautti tyttöjen hoidosta. Muutaman kerran olen yllättänyt hänet lepertelemästä heille ja se on ollut todella suloista.


Kaksoset tuntuivat olevan Kanervolle koko maailman tärkeimmät simit minun lisäkseni ja hän olikin aivan loistava isä. Salaa välillä katselin lastenhuoneen avonaisen oven raosta, kun hän hoiti tyttöjä. Arvostan siksi miestäni päivä päivältä vain enemmän.


Kanervon hoitaessa kaksosia laitoin meille ruuaksi sushia. Pidän kokkaamisesta ja varsinkin tehdessäni sitä omassa rauhassa saan usein aikaiseksi jotain hyvää. Kiireessä olen onnistunut muutaman kerran polttamaan kastikkeet syömäkelvottomiksi ja mieheni siitä välillä vieläkin muistuttelee. Teemme aika tasaväkisesti kotitöitä kaksosten hoidon ohessa. Lempikotityökseni on ehdottomasti tullut astiakoneen täyttö, sillä se on niin järjestelmällistä puuhaa.


Tyttöjen mennessä iltaunille hipsimme Kanervon kanssa yläkertaan pelaamaan erän pingistä. Siitä oli tullut yksi arki-iltojen iltarutiineistamme, koska siinä samalla viimeistään pystyimme keskustelemaan päivän kuulumisista ja lähipäivien suunnitelmista.


Pidimme pingistä pelaten hauskaa ja rentouduimme siinä ohessa. Oli ihanaa välillä vain nauraa ja riemuita omista onnistumisista oman kumppanin kanssa.


Minulla oli tällä kertaa kuitenkin mielessäni suunnitelmia, sillä kaksoset täyttäisivät pian taaperoiän rajan. Sitähän tulisi juhlia ja mieltäni myös kaihersi ajatus tyttöjen kasvua seuraavista asioista, sillä saisin pian selville, omaisiko jompikumpi tytöistä noitageenit.


Pallon ponnahdellessa puolelta toiselle päätin tiedustella Kanervolta huomisesta.

”Minkälainen vuoro sinulla on huomenna töissä?” kysyin samalla lyöden pallon Kanervon puolelle.

”Mä menen kahdeksi töihin ja pääsen kymmeneltä” vastasi Kanervo keskittyen peliin.


”Ajattelin vain, että voisitko katsoa kaksosten perään aamupäivällä niin kävisin hakemassa kakut valmiiksi tyttöjen syntymäpäiviä varten?” kysyin mieheltäni ja samalla Kanervo sai taas pisteen.

”Sopiihan se, mutta voisit herätä aamulla vähän aikaisemmin, niin ehdin valmistautua töihin lähtöön hyvissä ajoin” totesi Kanervo riemuiten suuresta johdostaan.

Seuraavan päivän suunnitelmani oli tällä keskustelulla valmiit ja näytti siltä jälleen kerran, että mieheni oli voittamassa minut tänäkin iltana.


Heräsin taas keskellä yötä tuttuun itkuun. Odotan jo tyttöjen synttäreitä, sillä oletan, että taaperoina tytöt eivät enää valvottaisi yöllä. Yöherätykset olivat loppujen lopuksi melko raskaita.


Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut nousta hoitamaan tyttöjä yksin. Kanervo nousi perästäni sängystä ja tuli tuekseni hoitamaan toista kaksosista. Selvisimme yöherätyksestä nopeammin ja pääsimme taas jatkamaan uniamme aamuun asti.


Aamu valkeni Aurora Skiessissa sateisissa merkeissä. Runsaat sateet kesän lopulla ennustivat yleensä syksyn alkua, mutta en ollut varma, pitivätkö nämä merkit paikkaansa myös täällä.


Mieleni teki päästää muutama valittu sana aamulla, kun heräsin kuullessani sateen hakkaavan kattoon, mutta päätin kuitenkin lähteä kaupungille. En ollut sokerista, joten päätin käyttää matkan tekoon luutaani.


Saavuttuani kaupan pihaan kaivoin esiin sateenvarjoni, joka oli nähnyt jo parhaimmat päivänsä. En kuitenkaan kastunut läpimäräksi, vaikka varjoni vuosi.


Juoksin reippaasti sisälle kauppaan. Katselin kaupan tavaroista notkuvia hyllyjä rauhassa ja löysin herkkuosastolta myös kaksosille sopivat kakut.


Kaupalta päätin suunnata kohti kaupungintaloa, sillä olin nähnyt sen pihalla tutun näköisen patsaan. Minun oli pakko käydä tarkistamassa, oliko se sama, jonka olin nähnyt myös kotikaupungissani Twinbrookissa.


Menin katsomaan lähempää patsasta ja aavistukseni kävi toteen. Patsas oli kuuluisa sääkivi, jonka avulla erilaiset paranormaalit pystyivät muuttamaan säätä. Minulle tuli sellainen olo, etten ollut kaupungin ainoa paranormaali, joka tarkoitti, että KillSuperssit olisivat pian taas kintereillämme, kun huomaisivat Aurora Skiessin taikamittarin arvojen nousun. 


Yhtäkkiä minun teki hirveästi mieli yrittää tehdä taikoja sääkiven kanssa. Kaupungintalon vierestä ajoi kuitenkin auto, joka sai minut toisiin ajatuksiin, sillä olihan minua varoitettu taikomisesta KillSuperssin taholta, enkä halunnut tahallani vaarantaa perheeni turvallisuutta. Niinpä päätin mennä suorinta tietä kotiin, jotta houkutus ei kävisi liian suureksi.


Päästyäni kotiin huomasin kellon olevan jo vähän liiankin paljon. 

”Anteeksi, taisi mennä vähän viime tippaan” sanoin Kanervolle.

Kanervo ojensi minulle Kristiinan syliin ja meni nopeasti valmistumaan töihin.


Istuin keinutuolissa Kristiina sylissäni ja yritin nukuttaa häntä uneen. Mietin yhä enemmän tyttöjen kasvua ja pohdin, mitä Kanervo meinaisi, jos tytöt perisivät noitageenit. Vauva-ajan päättyminen oli myös haikeaa sinänsä, sillä vauvat olivat minusta söpöjä. Sulattelin mielessäni ajatusta uudesta sisaruksesta kaksosille, eikä se ajatus ollut oikeastaan ollenkaan huono, sillä olin itsekin kolmilapsisesta perheestä. 


Tein itselleni jäätelötötterön ja nautin sen rauhassa. Mietin, mitä tekisin ennen kuin mieheni tulisi kotiin.


Päätin pelata ps3:sta ja olin niin uppoutunut peliin, etten kuullut Kanervon tulevan kotiin. 

”Kulta, mulla olis sulle ehdotus” sanoi Kanervo samalla syöden iltapalaa.

”Mitä?” kysyin näppäillen ohjaimen nappuloita nopeasti.

”Mä ajattelin huomenna pitää palkattoman vapaapäivän kaksosten synttäreiden kunniaksi ja ajattelin, että voitais käydä kesäriehassa ja lapsenvahti vois katsoa tyttöjä sen aikaa.. Mitä oot mieltä?” kysyi Kanervo pienen tauon jälkeen.

”Kuulostaa kivalta, sillä ei vähään aikaan olla käyty missään yhdessä. Mä haluun kyllä olla paikalla silloin, kaksoset kasvavat” huomautin.

”Me ehditään siihen mennessä takaisin, lupaan sen” myhäili Kanervo hymyillen.


Sinä yönä nukuimme toistemme kainalossa vuorotellen tiiviisti yhdessä. Näin unta tyttöjen kasvusta ja syöntikilpailusta, jonka hävisin miehelleni.


Keskipäivällä lähdimme innoissamme kesäriehaan. Päätimme ottaa leikkimielisen kisan rangaistuspotkuissa. En ollut koskaan aikaisemmin pelannut jalkapalloa, joten tämä oli minulle ihan uutta. Ensimmäinen potkuni meni ihmeekseni kohti maalia.


Kanervo torjui leikiten ensimmäisen potkuni, joka sai kilpailuviettini kasvamaan. Halusin saada ainakin yhden maalin, mutta Kanervo häikäisi minut torjuntataidoillaan.


Yrityksistä huolimatta kaikki potkimani pallot olivat päätyneet Kanervon näppeihin. En halunnut lannistua, mutta minulla oli tunne, että tulisin häviämään tämän kisan reilusti. Viimeinen yritykseni päätyi myös Kanervon käsiin.

”Olisit sä voinut edes yhden maalin päästää vahingossa” tuhahdin miehelleni ja virnistin.


Menin vuorostani maalivahdiksi. Minua innostuksesta huolimatta jännitti, sillä Kanervolla oli varmasti paljon voimaa potkuissaan ja ne tulisivat sattumaan, jos osuisivat minuun.


Keskityin seuraamaan Kanervon pallon pyörittelyä jaloissa ja hän intoutui myös pompottelemaan palloa reisillään. Olin valmis ja halusin torjua maaleja samalla tavalla kuin mieheni.


Kanervo katseli suuntaani miettiväisen näköisenä. Halusin vaikuttaa yhtä taitavalta tai antaa ainakin sellaisen kuvan.

”Ootko sä nyt varmasti valmis?” kiusasi Kanervo minua.

”Anna tulla vain!” vastasin rohkeasti.


Tein mitä ihmeellisimmän mahalaskun palloa torjuessani. Kanervo onnistui harhauttamaan minua kaikilla neljällä potkullaan. Vartaloani kolotti kaikesta tömähtelystä.


Viimeisen potkun kohdalla minulla oli jo pieni haju siitä, kuinka tämä juttu sujui, mutta en saanut torjuttua mieheni viimeistäkään potkua. Harmitti vähän, etten omistanut kykyä, jolla olisin voinut ajatuksen voimalla hallita pallojen ja muiden esineiden kulkureittejä. Kanervo voitti tämän kisan leikiten.


”Wuhuu!! Tämän kesän rangaistuspotkukisan voitto on minun!” riemuitsi Kanervo ja teki kunnon tuuletuksen voittonsa kunniaksi.

Mielestäni sillä ei ollut niin merkitystä, kumpi voittaa vaan sillä, että teimme jotain pitkästä aikaa yhdessä ja pidimme hauskaa tietäen lasten olevan hyvässä hoidossa.


Menimme rangaistuspotkukisan jälkeen rullaluistelemaan. Rullaluistelu tuntui pyörien päällä helpommalta kuin terillä jään päällä.


Hodarikojun houkutteleva tuoksu kantautui nenääni samalla, kun luistelin kehää ympäri kerta toisensa jälkeen. Kanervo luisteli edelläni hymyillen kuin vanha tekijä.


Luistelimme yhtenä letkana muiden kaupunkilaisten kanssa. Mielessäni pyöri kuitenkin välillä kotona olevat kaksoset, sillä en ollut koskaan aikaisemmin ollut erossa koko iltapäivää.


Mieheni ilme näytti myös miettiväiseltä. En tiedä, mahtoiko häntä jännittää tyttöjen tuleva kasvu yhtä paljon kuin minua. Huomasin kentän reunalla kuumailmapallon ja päätin, että nyt oli juuri oikea hetki kokeilla sitä, sillä olin tänne muuttaessa kiinnittänyt niihin huomioni ja halunnut kokeilla kyseistä esinettä ainakin kerran elämässäni.


Niinpä ryhdyimme ajatuksista tekoihin ja menin yhdessä rakkaani kanssa kuumailmapallon kyytiin. Kokemus tulisi olemaan meille molemmille ainutlaatuinen ja ikimuistoinen.

”Ethän pelkää korkeita paikkoja?” varmistin mieheltäni nyt, kun olimme vielä turvallisesti maan kamaralla.

”Sun kanssa mun ei tarvitse pelätä mitään” vastasi Kanervo hellästi.


Pian kuumailmapallo nousi tasaisesti kohti korkeuksia. Olin aivan ällistynyt maisemista, jotka avautuivat meidän edessämme.


Huomasin korissa olevan kahdet kiikarit, joista otin toiset käteeni. Minun oli pakko tunnustaa, että Aurora Skiessin maisemat ovat hämmästyttävät yläilmoista käsin.


Kanervo otti myös kiikarit käteen ja alkoi tiirailla maisemia. 

”Eikö ollutkin hyvä uskaltaa edes kerran kuumailmapalloilua?” kysyin kiikaroivalta mieheltäni.

”Tää on ihan uskomatonta! Olo on melkein kuin linnulla, joka lentää taivaalla” sanoi Kanervo ihastuksissaan.


Kanervo löysi kuohujuomapullon ja avasimme sen. Pullosta purskahti juomaa päällemme, kun yritin kaataa juomaa mieheni lasiin.


”Mille me kilistellään?” kysyi Kanervo, kun kaadoin juomaa lasiini.

Mietin hetken ja sain mieleeni idean, joka oli pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Nyt olisi hyvä ottaa puheeksi eräs asia.


Katsoin miestäni silmiin ja mietin edelleen, mitä vastaisin hänen kysymykseensä.

”Juodaan meille ja tulevaisuudelle” sanoin hymyillen.

”Meille ja tulevaisuudelle” toisti Kanervo ja kilistimme maljoja.


Siemailimme suussa poreilevaa juomaa hitaasti ja katselimme maisemia. Kanervo otti minua hellästi kädestä kiinni. Hetki oli täydellinen.


”Tämä on ollut aivan mahtava iltapäivä” sanoin iloisena juomaa hörppien.

”Veit sanat suustani” totesi Kanervo samalla naurahtaen.


”Me ollaan oltu jo tosi kauan yhdessä” sanoin ja laitoin käteni mieheni harteille.

”Niin ollaan, mutta tuntuu, ettei siitä ole kauaa, kun tavattiin. Aika on mennyt tosi nopeasti” jatkoi Kanervo ja katsoi minua suoraan silmiin.

”Meillä on myös kaksi ihanaa lasta, jotka varttuvat tänään taaperoiksi” totesin vähän ajan päästä.


”Voisi niitä lapsia olla enemmänkin” sanoi Kanervo yhtäkkiä ja otti lasin kädestäni samalla.

Istuuduimme koriin ja suutelimme pitkään ja intohimoisesti. Mietin, kuinka ihanaa oli, kun ajattelimme samalla tavoin perheenlisäyksestä.


Löysimme kuumailmapallon korista viltin ja vedimme sen yllemme. Yläilmoissa pidimme hauskaa viltin alla muiden katseilta ulottumattomissa.


Herkän hetkemme jälkeen päätimme laskeutua alas ja rientää kotiin. Minulla oli jo hirveä ikävä lapsiamme.


Kotiin päästyämme ja lastenvahdin lähdettyä menimme makuuhuoneeseen, sillä kaksoset olivat sikeässä unessa. Suutelimme ja silittelimme toisiamme. Kanervo katsoi minua silmiin ja näytti siltä kuin hänellä olisi jotain tärkeää sydämellään.

”Sun kanssa on ollut ihanaa vuodesta toiseen. Ja meillä on aivan ihana perhe. Jotenkin minua on jäänyt harmittamaan, etten päässyt kaksosten synnytykseen mukaan. Se olisi kokemus, jonka haluaisin ainakin kerran elämässäni kokea” sanoi Kanervo ja katsoi minua suoraan syvälle silmiin.

”Uskon toiveesi vielä toteutuvan, sillä en usko, että perheemme luku on vielä täynnä. Olet ollut niin ihana isä kaksosille, että olisi kunnia saada noin loistava isä myös tuleville pienokaisille” vastasin miehelleni ja nuo sanat tulivat suoraan sydämestäni.


Nuo sanat sanottuani Kanervo kampeutui enemmän kiinni minuun ja oli ilmiselvää, mihin hyväilymme tulisi johtamaan.


Annoimme lakanoille kyytiä ja nautimme toistemme läheisyydestä. Toivoimme samalla, että saisimme taas pieniä nyyttejä lisää perheeseemme.


Myöhemmin illalla havahduimme mieheni kanssa kaksosten itkuun. Olimme nukahtaneet rakkaudenosoitustemme jälkeen ja nukkuneet aina iltaan asti. Nostin Kristiinan sängystä ja katselin, kuinka hän siirtyi vauvaiästä taaperoikään.


Katsellessani Kristiinaa näin, kuinka hän oli perinyt isänsä hiusten värin. Silmien väriä ihmettelin hetken, kunnes muistin, että äidilläni oli ollut ruskeat silmät.


Seuraavaksi tuli Kristan aika kasvaa taaperoksi. Jännitin, olisiko hän perinyt noitageenit.


Kristan kasvettua tajusin, että tyttö vaikutti ihan normaalilta. Hän oli perinyt vaaleat hiuksensa varmaan isänsä puolelta, sillä minun puolellani ei kellään ollut vaaleita hiuksia. Kristan silmät ovat samanväriset kuin minulla ja isälläni oli ollut.


Keinutuolissa istuessani tunsin voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta Kristiinan kanssa. Muistelin Kristiinaa keinuttaessa, kuinka äitini oli kauan sitten kertonut minulle, että noitageenit saattaisivat kehittyä ajan kanssa voimakkaammiksi ja hiusten väri ei sitä välttämättä enää osoittaisi vaan toimisi eräänlaisena suojamekanismina. Minulla oli tuntemus, että Kristiinan kohdalla oli käynyt näin, sillä mikä muukaan meidän yhteytemme selittäisi. Sen tulisi kuitenkin aika näyttämään, olisinko oikeassa aavistuksessani.




Extrakuvia:



Jännitin hurjasti kaksosten kasvun hetkellä, minkä väriset hiukset heille tulisi. Kristan kohdalla en pystynyt näkemään väriä ollenkaan, joten laitoin hänet heti hiusten muokkaukseen ja sieltähän värin katoamiseksi paljastui bugittavat hiukset (vaaleat tosin) :D


Vanamoiden muutettua Aurora Skiessiin en tehnyt minkäänlaista taloesittelyä. Tässä olisi nyt kuva perheen talon yläkerrasta, jossa sijaitsee saunan lisäksi Aadan työhuone ja kodinhoitohuone. Kuvassa näkyy myös tyhjä huone, josta tulee kaksosten huone, kun ovat kasvaneet lapsiksi.


Lopuksi kuva perheen talon alakerrasta, josta löytyykin kaikki tärkeä. Vessasta huomasin rakennusvaiheessa tulleen vähän turhan pieni, jonka vuoksi yläkerran saunatiloista löytyy myös toinen wc. :)





Tälläista tällä kertaa.. Mitä tykkäsitte extrakuvista? Ja miten mahtavat Aada ja Kanervo onnistua pyörittämään arkea kera taaperoiden? Sitä ja paljon muuta on luvassa seuraavassa osassa :) 

24 kommenttia:

  1. Tosi ihana osa. Tykkään Vanamoista tosi paljon. Odotan aina innolla uutta osaa ja tykkään sun kirjotustyylistä. Eikä mua haittaa, vaikka osia tulis vähän harvemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :) On aina kiva kuulla, että ihmiset tykkäävät kirjoitustyylistä (sillä sitä taitaa olla aika vaikee muuttaa toisenlaiseksi) :) Osia pyrin julkaisemaan edelleen sen kaks osaa kuukaudessa noin kahden viikon välein.. Tosin täytyy myöntää, etten ole töiden alkamisen jälkeen (siis kesäloman loputtua) pelannut yhtään eli noin kuukauteen, mutta kesällä pelasin Vanamoilla sen verran eteenpäin, että osia tulee vielä ainakin kolme ennen kuin pitäisi taas pelata eteenpäin :)

      Poista
  2. Hirmu kiva osa jälleen kerran! :3
    Toivottavasti Vanamoiden perhe kasvaa vielä tästä... Aadan ja Kanervon monista vihjailuista voi kyllä päätellä jotain. ;)
    Kuumailmapallokohtaus oli ihana!♥ Suloiset kuvailut ja nätit sanavalinnat kohottivat tunnelmaa entisestään. :-)
    Rankkarikisa oli myös hauskaa seurattavaa, toivoin koko ajan että Aada olisi onnistunut päihittämään Kanervon! :D Näyttipä muuten kipeeltä toi Aadan yksi kaatuminen sen yrittäessä torjua palloa, pää kopsahti suoraan asfalttiin :D
    Onnistuit kuvailuissa tosi hyvin, hahmojen tunnelmiin oli helppo päästä mukaan. Tykkäsin kovasti! :-)

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mahtavasta kommentista! :D Kiva, että tykkäsit osasta ja kuvailuista :D Eiköhän tuo Vanamoiden perhe vielä kasva, sillä parilta näyttää tulevan suloisia lapsukaisia(harkitsen tässä jo pikkuhiljaa, että vois tulevaisuudessa tehdä perijä-äänestyksen, vaikka geenien periytymisestä johtuen mulla on tällä hetkellä suosikki mielessä).. Tuo rankkarikisa oli hauska toteuttaa, vaikka Aada ei pelissä yhtään maalia saanut ja Kanervo oli suvereeni siinä lajissa :) Seuraavassa osassa onkin sitten vähän enemmän tapahtumia ja kuvailut taitaa jäädä vähän vähemmälle ainakin Aadan ja Kanervon parisuhteeseen liittyen :)

      Poista
  3. Hiih kun olikin taas ihana osa :> Kaksosista tuli syötävän suloisia, tykkään etenkin Kristiinasta :3 Komppaan banssua siinä, että kuumailmapalloilu oli hellyttävää vaikka vähän järkytyin että sielläkin voi pelehtiä :D Kuitenkin kaunis hetki oli ja mukavaa että pari löytää aikaa toisilleen kiireisen arjen keskeltä :) En malta odottaa minkälaisia naperoita tytöistä paljastuukaan ja millaista perheenlisäystä on tiedossa! Olisi mukavaa jos kolmas lapsi olisi poika :> (Tai kaksospojat >:) )
    Jatkoa taas odotellessa :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Kaksosista tuli kieltämättä tosi suloisia ja Kristiina on noista kahdesta suosikkini perimänsä puolesta.. Kiva, että tykkäsit kuumailmapalloilusta, halusin tuoda sen johonkin osaan mukaan, kun kerran on Aurora Skiessin erikoisuuksia..Itse yllätyin että pallo löytyi myös riehatontilta, sillä jonkun muunkin kaupungin rakennuksen pihalta se olisi löytynyt(ja olisin käyttänyt).. Mä odotan jo myös sitä, kun nuo taaperot kasvavat lapsiksi, sillä se vähän osoittaa jo minkä näköisiä heistä tulee isompina(ja lapsilla on paljon enemmän tekemistä)..Itsekin toivoisin tähän sukupolveen poikaa, mutta en pelissä kuitenkaan harrasta noita omena/meloni-huijauksia, sillä haluan että se on itsellekin yllätys kun simin synnytyksen aika koittaa :)

      Poista
  4. Jipii! Olin käynyt tänä aamuna kurkkaamassa olisiko Vanamoilla uutta osaa. Eipä ollut tullut. Sitten menin käymään katsomaan, olisiko Grueneilla uutta osaa. Eipä sielläkään. Gruenien pulinaboxissa luki: Vanamoilla osa 27. Ja nyt ryntäsin vähällä ajallani lueskelemaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kivasta kommentista! :) Onpa mielenkiintoista, ettei osaa näkynyt aamulla, koska olin julkaissut tämän jo edellisenä päivänä..Mutta olen kuullut, että bloggerissa on viime aikoina julkaisut ilmestynyt muiden näkyville vähän miten sattuu..Mutta käyn juurikin joidenkin pulinabokseihin ilmoittelemassa uudesta osasta ja myös radolaan käyn laittamassa siitä ilmoituksen..Mutta kiva, että tykkäät lukea Vanamoita :D Yritän kehitellä siihen aina jotain pientä, jotta se pysyisi mielenkiintoisena seurata :D

      Poista
  5. Jee! Kommasin jo edelliseen osaan että milloin tulee seuraava osa, ja tänään se oli tullut! Jes! Odotan innolla seuraavaa, toivottavasti saat sen pian valmiiksi! ♥ Lc Vanamo on kyllä ehdottomasti parhain legacy ikinä! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! Seuraava osa tulee tänään ulos :D Mieltä lämmitti kovasti tuo viimeinen lause, sillä näitä legacyja on aika paljon netissä muitakin :)

      Poista
  6. Oli kyllä ihana osa! Kanervosta on tullut kyllä ihana ihminen, aikaisemmin en oikeastaan pitänyt hänestä. Kaksosista tuli suloisia, toivottavasti seuraava lapsi olisi kuitenkin poika, tasapuolisuuden vuoksi. :D Kuumailmapallokohtaus oli hauska. ;)

    Jatkoa odottelen mielenkiinnolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Kanervo on ollut Vanamoiden historian aikana vähän ristiriitainen hahmo, joka on lukijoissa herättänyt paljon erilaisia tunteita (johon pyrinkin.. Itsekin tykkään hahmosta koko ajan enemmän..Kaksoset on hurjan söpöjä (tulee vielä kivoja aikoja pelata niiden kanssa..Itsekin toivon sukuun poikaa, mutta en käytä siihen minkäänlaisia huijausjuttuja vaan toivon sen tulevan yllätyksenä :D Jatkoa tulee pian!

      Poista
  7. Kiva juttu, että Aadalle ja Kanervolle jää lastenhoidon ohella paljon myös yhteistä aikaa. .-) Tällä kertaa kesäriehaa vietettiinkin aikalailla urheilun parissa. Pallopelit tuntuvat olevan enemmän Kanervon vahvuus, mutta sinnikkäästi Aadakin yrittää. .-D Parilla tuntui olleen mukava kuumailmapalloiluretki. .-) Toivottavasti Kanervo näkee seuraavan lapsen syntymän, kun mies sitä kovasti toivoisi. .-) Niin vaan kaksostytötkin jo ennättivät kasvaa! Noitageenitukkaa ei kumpikaan saanut, mutta voihan asia tietysti olla niin kuin Aada epäilee. Minusta ainakin alakerran vessa näyttää isolta, teen aina pienempiä vessahuoneita omaan simssiini. .-D Lentelevät hiukset ovat aika pelottavat... Odotan jatkoa. .-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mahtavasta kommentista! :) Kiva, että tykkäsit osasta, vaikkakin se oli aika paljon kuvailua ja perhe-elämää..Tulevaisuudessa sitten nähdään pääseekö/ehtiikö Kanervo mukaan seuraavan lapsen synnytykseen mukaan.. Noitageenitukkaa ei näille kaksosille tullut, mutta jota erikoista on luvassa seuraavassa osassa kaksosiin liittyen (yllätyin itsekin pelatessa kyseistä asiaa).. Ai, näytti alakerran vessa isolta :D Mä tykkään tehdä vessoista vähän isompia, kun isommissa on helpompi jotenkin kuvata.. Jatkoa tulee pian :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista! :D Vanamoilla on kiva pelata ja on hauskaa keksiä teille niiden kanssa tarinaa :D

      Poista
  9. koska tulee seuraava osa
    ? :} ;O

    VastaaPoista
  10. Rakastan Vanamoita :3 Osaat kirjottaa niin hyvin tekstiä, että tähän jää oikeesti koukkuun! Millon tulee seuraavaa osaa? Odotan innolla ;33
    I♥VANAMOT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mahtavasta kommentista! :D Vai Vanamoihin jää koukkuun, aika siisti kommentti :D Mä aina fiilailen tuon tekstin kanssa, kunnes olen siihen tyytyväinen (ilmeisesti se kannattaa) :D Seuraava osa tulee tänään! :) Julkaisen osia yleensä kahden viikon välein..Jos menee pidemmälle julkaisu niin silloin kannattaa alkaa kyselee missä osa viipyy, tosin boksissa yleensä kerron, mikäli osa myöhästyy :)

      Poista
  11. Jotenkin typerä olo. Siis mun osalta. Vasta nyt päädyin lukemaan tätä, vaikka oon kyllä nähny ilmoituksen uudesta osasta c-boxissa. Luultavasti mun kissan vuoksi oon nyt ollu vähän sekaisin ja unohtanu tulla lukemaan.

    Tää osa oli aivan ihana ja rento, mä kun tykkään niin kovasti tavallisesta perhe-elämästä. Monesti tätä LC'tä lukiessa tulee mieleen, et haluis iteki tehä noita simin ja aloittaa sillä suku, mut en tiedä meniskö se sitten jo matkimisen puolelle? :D

    Sori tosiaan vielä, et tää mun lukeminen ja kommentointi on vähä venyny pitkäks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Eikä mitään, vaikka vähän venyi kommaaminen, sillä itse en ole vielä Joneseja ehtinyt kommailla, vaikka olenkin niitä käynyt vilkuilemassa.. Ja lemmikin poismeno on aina kova paikka, kun niihin on kiintynyt kovin ja ovat tavallaan olleet perheejäseniä..Itselle tulee tulevaisuudessa olemaan kova paikka luopua mun kahdesta koirasta, joista vanhempi on ensimmäinen oma koira(ja sillä tulee olemaan erityinen paikka mun sydämessä aina), mutta toivottavasti en joudu heistä luopumaan vielä pitkään aikaan(vanhempi täyttää loppuvuodesta 5 ja nuorempi 2 ja tää rotu elää parhaimmillaan 15 vuotiaiksi keskimäärin ellei mitään yllättävää tule)..

      Tää osa oli täynnä perhe-elämää, mutta seuraavassa osassa onkin sitten vähän enemmän tapahtumia..Ei mua ainakaan haittaa, jos haluisit tehdä noitasimin ja aloittaa sillä suvun, kunhan teet siitä muuten oman näköisen tarinan..Noidilla on kiva pelata, enkä itse ole vielä läheskään kokeillut kaikkea niiden kanssa.. :D

      Poista
  12. Ihanan kiva osa oli! Aada on kyllä ihana äiti... ja tytöt näyttävät erittäin söpöiltä. Musta jotenkin tuntuu, että Kristiinasta tulee perijätär jossain vaiheessa. Kanervon omahyväisyys tuossa jalkapallo-ottelussa hieman ärsytti, mutta kuten Aada sanoi, niin voitto ei ole tärkeintä vaan se että kaikilla on hauskaa. Saa nähdä, mitä Vanamoille tapahtuu tulevaisuudessa. Toivottavasti KillSupers ei tapa ketään perheenjäseniä, ainakaan vielä pitkään aikaan. Tykkään tästä legacystä todella paljon, varsinkin uusimmista osista. Sun tapa, jolla sä kirjoitat tätä tekstiä, on ihailtavan kuvailevaa... itse en pysty noin hyvillä ja osuvilla sanoilla kirjoittamaan. Jatka samaan malliin vaan :)

    VastaaPoista
  13. Kiitoksia ihanasta kommentista! :D Aada on kyllä äitinä todella ihana ja huolehtivainen..Ja kaksoset on todella söpöjä :) Kristiina on perijättärenä varmastikin tulevaisuudessa vahvoilla, mutta katsotaan millaista sukupolvea siellä on vielä tulossa.. Olen alkanut harkitsemaan perijä-äänestystä, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin kun perheen lapset varttuvat vanhemmiksi.. Kanervo kieltämättä ol vähän omahyväinen rankkarikisassa, mutta ehkä se taas kertoo vähän Kanervon persoonasta jotakin..Vanamoille oon suunnitellut kaikkea mahdollista, mutta riippuu paljon pelin/koneen yhteistoiminnasta mitä saan toteutettua ja mitä joudun muuttamaan(kuten sen ettei osassa 30 tapahdu vielä sitä ns. jymypaukkua vaan vasta myöhemmin)..KillSupersia tulen pitämään tarinassa mukana, mutta se mikä heidän rooli on on vielä suunnittelun asteella..Ja en tiedä kuinka pitkälle mun lavastustaidot riittää(onneksi siihen sain kommenteissa vinkkejä eräältä lukijalta)..Kiva, että tykkäät tekstistä, se on kieltämättä kuvailevaa, mutta en tiedä onko siinä sitten mukana myös mun persoonaa(mene ja tiedä)..Mutta koitan jatkaa samaan malliin tekstin laadun kanssa :)

    VastaaPoista