maanantai 30. kesäkuuta 2014

38. Pakkasasteita


Vanamot ovat täällä taas tällä kertaa talvitunnelmissa :) Talvesta oli pitkästä aikaa kiva räpsiä kuvia, kun vuodenajat taas pyörivät moitteettomasti koneella, joten kuvia on tässä osassa hurjat 101 (joku viimeksi valitteli osan lyhyyttä, kun oli 10 kuvaa vähemmän, mitä normaalisti)! Tapahtumiakin on osassa luvassa ja tekstiä piisaa (pääsette tutustumaan paremmin perheen lapsiin), joten pidemmittä puheitta päästän teidät osan kimppuun :D Lukuiloa kaikille! :)


Talvi oli saapunut jäädäkseen Roaring Heightsiin. Lunta satoi monta päivää putkeen peittäen kaiken alleen.


Lumen sataessa maahan oli Katariina pyytänyt Kristiinaa lukemaan hänelle iltasadun. Kristiina teki työtä käskettyä.


”Hannu ja Kerttu kävelivät valtavan piparkakkutalon luo. Heidän vatsaansa kurni ja he kävivät heti talon katolta roikkuvien karamellien kimppuun. Se oli virheliike, sillä ilkeä ja karmiva noita saapui pihalle, loihti lapset ja sitoi ne kananluista tehdyn häkin sisään”, luki Kristiina kirjaa.


”Tämä noita oli aikaisemmin ollut julma ja jäänyt sen vuoksi yksin. Hänellä oli ollut lapsia ja ihana mies, mutta hän teoillaan murhautti miehensä ja lapset joutuivat elämään ilman isää. Siinä vaiheessa, kun noidan olisi pitänyt saada suvulleen jatkaja, lapset käänsivät hänelle selkänsä ja muuttivat kukin omille teilleen enää koskaan yhteyttä ottaneina äitiinsä. Äiti oli aina heidän mielestään murhaaja”, satuili Kristiina.

”Hölmö! Ei se satu noin mene.. Ei siinä koskaan kerrottu, miksi se noita oli jäänyt yksin. Hannu ja Kerttu pääsivät häkistä ulos, kun noita nukahti ja ne sitoi noidan ja se noita päätyi lopulta omaan keittopataansa ja Hannu ja Kerttu löysivät takaisin kotiin”, oikaisi Katariina.

”Hyvää yötä pikkusisko!”, toivotti Kristiina hymyillen.

”Hyvää yötä isosisko!”, Katariina toivotteli myös.

Kristiina nousi ylös sängyltä hymyillen, sillä hän oli jälleen kerran onnistunut juonessaan yrittäen paljastaa, millainen heidän äitinsä oikeasti on. Katariina vain oli sen verran pieni, ettei hän vielä osannut yhdistää todellisuutta sadusta.


Aikaisin aamulla muiden vielä nukkuessa nousin sängystä ylös. Riensin alas keittiöön laittamaan aamupalaa perheen isommille lapsille.


Lettuja paistaessani myös Repe oli tullut keittiöön hyvän tuoksun perässä. Se vinkui ja norkkasi pientä palasta letusta itselleen.


Katsoessani sen suuriin ruskeisiin silmiin meinasin jo heltyä, kunnes järjen ääni voitti taas. Saisin olla muuten aina antamassa sille herkkupaloja, jos kerran antaisin. Niinpä kävelin Repen ruokakipolle ja täytin sen koirannappuloilla.


Yläkerrasta alkoi kuulua heräämisen ääniä. Aleksi itki sängyssään haluten huomiota.


Kristiina meni pikkuveljensä luokse ja vaihtoi veljensä vaipan.

”Tämän päivän jälkeen sulle ei tarvii enää vaihtaa vaippoja.. Eikö olekin kivaa, kun susta kasvaa iso poika tänään?”, leperteli Kristiina veljelleen.

Aleksi puolestaan vaan nauroi siskolleen, kun ei osannut kunnolla vielä puhua.


Kristiinan ollessa hoitamassa Aleksia saavuin samaan huoneeseen Katjan itkun vuoksi. Emme puhuneet toisillemme mitään, josta oli tullut välillämme jo käytäntö. Välimme olivat lähes yhtä jäätävät kuin ulkona oli pakkasta. Minusta tuntui, kun katsoin Repeä, että koira pystyi aavistamaan, ettei kaikki minun ja Kristiinan välillä ollut kunnossa.


Onnekseni pian saapui koulubussi hakemaan lapsiani kouluun ja Kristiina lähti myös muiden mukana. Jotenkin olimme kuitenkin muille onnistuneet esittämään, että kaikki oli hyvin.


Ojensin Katjalle tuttipullon ja hymyilin. Tänään kaksi taaperoani kasvaisivat koululaisiksi eikä perheessämme vähään aikaan nähtäisi vaippa-arkea vaan teiniangstia senkin edestä.


Menin hetkeksi kirjoittamaan kirjaa ja kaksoset jäivät yläkertaan leikkimään. Katja oli ihastunut heppaan ja Aleksi tutkaili rakettia.


Yhtäkkiä Aleksin raketti katosi savuna ilmaan. Poika oli todella säikähtäneen näköinen tapahtumasta Katjan leikkiessä edelleen tyytyväisenä hevosellaan.


Hetkeä myöhemmin katosi myös Katjan hevonen. Aleksi melkein pillahti itkuun, kun rakettia ei kuulunut tulevan takaisin.


Pienen odottelun jälkeen Aleksin raketti ilmaantui takaisin vihreä kimallus mukanaan. Katja katsoi kateellisena veljensä suuntaan, sillä hänen leluaan ei kuulunut eikä näkynyt.


Lopulta Katjakin sai hevosensa takaisin ja molemmat jatkoivat leikkiään tyytyväisinä. Otteet leluista tiukkenivat, sillä he eivät enää halunneet kadottaa lelujaan toistamiseen.


Taaperoiden taioista täysin tietämättömänä Repe pureskeli omaa leluaan talomme alakerrassa. Koiralla oli tapana pitkin päivää vetäytyä johonkin rauhalliseen nurkkaan ja olla hetki itsekseen. Muuten se oleskeli siellä, missä oli simejä ja tapahtumia.


Koulun jälkeen Kristiina oli päättänyt, että opettaisi vielä pikkuveljensä puhumaan ennen kuin Aleksi kasvaisi samana iltana koululaiseksi. Katariina puolestaan opetti Katjalle sosiaalisia leikkejä, kuten kurkisteluleikki. Se taisi sujua paremmin kuin Aleksin sanojen opettelu.


”Sano tutti”, kehotti Kristiina Aleksia.

”Ti”, sanoi Aleksi.

”Ei kun TUTTI”, painotti Kristiina.

Aleksia kuitenkin kiinnosti enemmän Katjan ja Katariinan kurkisteluleikki. Kristiina ei kuitenkaan näyttänyt antavan periksi vaan halusi veljensä oppivan edes yhden uuden sanan.


Krista käveli suoraan kotiin tultuaan huoneeseensa ja tietokoneen ääreen. Hän kirjautui chattiin ja bongasi etsimänsä nimimerkin ja pyysi sitä privaattiin keskusteluun.

KrVa: Moikka! Onko sulla jo tanssiparia tanssiaisiin?
CrShe: Moi! Ei ole paria, enkä muuten seurustelekaan kenenkään kanssa mitä muut väittää koulussa.
KrVa: Haluisitko lähteä mun kanssa?
CrShe: Mitä jos mentäis sinne kavereina ja hengailtais? Eihän sitä tiedä mihin ilta lopulta johtaa ;)
KrVa: Sovitaan sitten niin.. Nähdään tanssiaisissa ;)
CrShe: Odotan hengailua kanssasi jo malttamattomana ;) <3
KrVa: :D <3


Chattailtyään Krista istui siskonsa viereen ja alkoi opettamaan Katjalle uusia sanoja. Katariina pääsi tekemään läksyjään. 


”Tää on niin hankalaa.. Aleksi ei vieläkään osaa sanoa tutti, vaikka oon opettanut sitä jo ainakin tunnin”, turhautui Kristiina.

”Yritä opettaa joku helpompi sana, esimerkiksi äiti”, kannusti Krista.

”Äittä”, sanoivat molemmat taaperot kuorossa.

”Siinä näet, ei se niin vaikeaa ole”, totesi Krista ja taputti taaperoille.


”Äiti on vihoviimeinen sana, jonka haluan opettaa tällä hetkellä”, murjaisi Kristiina.

”Ihan turhaan sä siinä kiukuttelet, ottaisit vähän rennommin”, tokaisi Krista siskolleen.

”Kun vaan tietäisit, mistä olen suuttunut, niin et käskis rentoutumaan”, mutisi Kristiina.

”Jos vaikka kertoisit, niin nähdään, onko se kiukuttelu turhaa”, rohkaisi Krista.

”Mä en voi”, vastasi Kristiina ja vakavoitui.


Sen jälkeen tytöt keskittyivät taas opettamaan kaksosia.


Alakerrassa Katri ja Katariina olivat haukkaamassa välipalaa ennen illallista. Katri söi hampparia ja Katariina puolestaan aamulta jääneitä lettuja.


”Tulisitko mun kanssa ulos? Tehtäis vaikka iglu, jossa voitais leikkiä kotia”, ehdotti Katri siskolleen.

”Tulisin mielelläni, mut ku mul on läksyt vielä pahasti kesken”, vastasi Katariina hieman apeasti.


Niinpä Katri meni yksin pihalle lumisateeseen ja alkoi rakentamaan iglua. Sopivia paloja muokatessaan hän ihmetteli, miksi siskolla meni aina niin kauan läksyissä, sillä ne olivat kuitenkin tosi helppoja eikä niitä ollut edes paljoa.


Tunnissa Katri oli saanut jo alimman kerroksen valmiiksi ja muodostelma alkoi muistuttamaan sitä, mitä siitä oli tarkoitus tullakin. Päättäväisesti lumipyrystä huolimatta tyttö rakensi iglua pala palalta kokoon.


Parin tunnin kuluttua iglu oli valmis. Katri ihaili iglua hetken ja oli ylpeä lopputuloksesta. Sen jälkeen hän juoksi sisälle lämpimään ja syömään iltapalaa.


Katariina oli lopulta saanut tehtyä läksyt valmiiksi ja leikki nukellaan. Sille hän uskoutui lukivaikeudestaan, josta johtui, miksi läksyissä meni niin kauan. Hän ei vaan halunnut kertoa siitä muille.


Ilta eteni lopulta siihen hetkeen, kun kaksosten tuli aika varttua isommiksi. Ensimmäisenä oli Katjan vuoro kasvaa.


Hurrasimme ja haikeasti katsoin, kun varttumisen tähdet ympäröivät pikkutyttöni. Katja riemastuneena kannustuksestamme pyörähti lapsuuteen.


Katjan jälkeen koitti Aleksin vuoro. Hän taputti käsiään malttamattomasti yhteen, kun tulimme seuraamaan hänen varttumistaan.


Aleksin ympäröi myös varttumisen tähdet ja seurasin tarkkaan, kuinka pikkupoikani kasvoi isoksi pojaksi. Tiesin, ettei elämä kuuden lapsen kanssa tästä ainakaan helpottuisi vaan toisi uusia haasteita nyt, kun lapset olivat isompia. Mielessäni välillä kävikin, että olisi ihanaa, jos olisi joku, kehen tukeutua lasten kasvatuksessa ja joku, jolta saisi tarvittaessa myös neuvoja, jos niitä tarvitsisin.


Hiippailin lasten mennessä nukkumaan vielä alakertaan tietokoneelleni. Olin päättänyt tehdä jotain, mitä olin kauan jo pohtinut. Nopeasti sormeni näppäilivät tietokoneen näppäimistöä ja suurempia miettimättä painoin enter-painiketta, jolloin viestini lähti eteenpäin. Hetkeksi jäin tuijottamaan ruutua ja sydämeni pamppaili tiuhemmin. Olin uskaltanut toimia. Nyt en voinut muuta kuin odottaa.


Menin olohuoneeseen katsomaan telkkaria, mutta minun oli vaikea keskittyä ohjelmaan. Otin vielä esiin tablettini ja menin selailemaan nettiä. Viimeiseksi kävin katsomassa sähköpostini ja hymy nousi huulilleni. En malttaisi odottaa huomista.


Koitti lauantai-aamu ja Katariina oli herännyt ensimmäisenä. Hän juoksi pihalle leikkimään lumeen ja teki lumienkelin. 


Katariina katseli hetken enkeliä pitkään ja päätti, että tekisi tänään mahdollisimman paljon erilaisia lapsellisia juttuja, sillä teininä sellaiset saisi unohtaa. Tänään oli siis viimeinen hetki toimia ennen illalla koittavaa kasvua teini-ikäiseksi.


Kiivetessään liukumäen päälle Katariina huomasi Katrin ja Kristiinan tulleen myös ulos. Molemmat pyörittelivät lumessa palloja, joten he olivat ilmeisesti aloittamassa lumiukon tekoa. Katariinalle tuli kiire laskea mäki alas.


”Pääsenkö mä mukaan rakentamaan lumiukkoa?” kysyi Katariina siskoiltaan.

”Ei tätä voi tehdä kuin kaksi yhdessä”, vastasi Katri siskolleen ja jatkoi rakentelua Kristiinan kanssa.

”Voitais kyl tehdä tänään yhdessä jotain kivaa Aleksin ja Katjan kanssa”, ehdotti Katri Katariinalle.

”Okei! Mä meen leikkimään tonne igluun hetkeksi.. Mut löytää sitten sieltä”, myöntyi Katariina ja juoksi iglulle.


”Miltä susta tuntuu olla noin iso? Ja onko ne yläkoulun pojat niin pelottavia mitä väitetään?” kyseli Katri siskoltaan.

”Ei tää niin kummallista ole. Mä odotan jo, että valmistun, niin muutan sitten heti pois kotoa. En tiedä vielä haluanko mennä yliopistoon, mutta kyllä se kiinnostais.. Ei ne pojat pelottavia ole, ihan tavallisia ja mukavia ne on”, vastasi Kristiina Katrille.


”Ootko miettinyt haluaisitko sä joskus lapsia?” kysyi puolestaan Kristiina Katrilta.

”Varmaan sitten joskus aikuisena.. Oli Aleksi ja Katja aika söpöjä taaperoina.. Mut mä kyl haluisin kans opiskella ensin ja hankkia jonkun mielenkiintoisen ammatin”, kertoi Katri tulevaisuuden haaveistaan.

”Se on aika iso juttu jo, jos tietää haluavansa isona lapsia.. Silloin äiti voi hyvinkin tehdä susta perijän.. Meistä jonkun täytyy jatkaa tätä sukua tekemällä lapsia.. Mä en tiedä tällä hetkellä haluanko lapsia ollenkaan, mutta sen mä tiedän, että haluun muuttaa pois kotoa.. Perijän täytyy jäädä tänne”, paljasti Kristiina.

”No sen näkee sit, mitä äiti joskus päättää.. Mutta aika tylsää, jos tähän taloon joutuu jäämään.. Mä voisin kyl jäädä tähän kaupunkiin, mutta taloa vois vaihtaa ehkä isompaan tai jotain”, Katri pohti.


Tytöt saivat yhdessä lumiukon valmiiksi. Siitä tuli perinteinen, mutta hieno.


Myöhemmin iltapäivällä söin yhdessä Katrin kanssa päivällistä. Katri söi tyytyväisenä salaattia ja minä juustopastaa.


”Äiti, pitääkö suvun perijän jäädä asumaan tähän taloon?” kysyi Katri minulta.

”Mistä sä noita perijäpuheita olet kuullut? Ja olisihan se suotavaa, että perijä jäisi tähän taloon asumaan, mutta mäkin olen muuttanut niin monta kertaa, ettei se varmaan pakollista ole.. Ehkä siihen asti, kunnes minusta aika joskus jättää”, vastasin Katrille.

”Kristiina kertoi.. No ei toi pahalta kuulosta.. Saadaanko muuten tänään mennä talviriehaan? Meil on synttärit ja kaikki ja ehdittäis vähän viettää aikaa Aleksin ja Katjan kanssa ennen kuin kasvetaan”, pyysi Katri minulta.


”Menkää vain.. Minullakin on menoa illalla”, totesin Katrille.

”Mihin sä oot menossa? Ethän sä koskaan käy missään”, uteli Katri minulta.

”Menen tapaamaan yhtä kustannustoimittajaa.. Palaveeraamme tulevasta kirjastani”, valehtelin.


”Niinhän sä meille väität.. Ei me olla niin tyhmiä, mitä sä luulet.. Sä oot viime aikoina muuttanut hiustyyliä ja vaatetusta.. Se on ihan varmasti joku muu kuin kustannustoimittaja”, väitti Katariina tarkkasilmäisesti ja istui syömään jogurttia.

”Saahan sitä tyyliään vaihtaa välillä muutenkin.. Se piristää aina välillä.. Menen tapaamaan kustannustoimittajaa ja sillä hyvä”, päätin keskustelun tiukasti.


”Sehän nähdään”, mutisi Katariina vielä ja jatkoi jogurtin lusikoimista.

Olin suorastaan hämmentynyt lapseni epäilyistä. Näkyikö se päälle, etten puhunut totta?


Illalla lapset menivät yhdessä talviriehaan. He menivät ensin kokeilemaan luistelua. Katri horjahteli muutaman kerran ennen kuin luistelu alkoi sujua. Katariina luisteli siskonsa perässä varovaisemmin, mutta horjahtelematta. 


Katjalta tuntui luistelu sujuvan ensi liu’uista lähtien. Hän katseli kuitenkin tarkasti jalkojaan ja eteensä ennen kuin uskalsi ottaa seuraavat liu’ut eteenpäin.


Aleksi puolestaan melkein kaatui, kun pääsi luistelukehään. Hän ei kuitenkaan luovuttanut heti vaan jatkoi sitkeästi eteenpäin siskoiltaan mallia katsoen.


Katariina sai nopeasti tarpeekseen luistelusta ja meni ihailemaan lumilautailijoita kourulle. Hetken muita katseltuaan hän hyppäsi myös itse laudalle ja nautti vauhdin hurmasta kourulla.


Ensimmäiseksi kerraksi lumilautailu sujui hyvin Katariinalta, eikä hän kaatunut ollenkaan. Katariina taisi tykätä lautailusta enemmän kuin luistelusta.


Illan pimetessä koitti kaksosten aika kasvaa. Katrin vuoro oli ensimmäisenä ja hän riemuitsi kovaan ääneen riehassa.


Aleksi oli vähän matkan päässä Katrista ja näki, kuinka varttumisen tähdet ympäröivät Katrin kokonaan. Katri hieman peloissaan pyörähti seuraavaan kasvuvaiheeseen.


Lumilautakourun luona Katariina puolestaan nosti metelin ja riemuitsi hetkestään kasvaa isoksi. Hän kiljui ja olisi toivonut, etteivät muut sisarukset olisivat olleet sillä hetkellä toisella puolella rieha-aluetta.


Katariinan ympäröi myös varttumisen tähdet ja hän ajatteli, että oli aika jättää taakseen kaikki lapsellisuudet. Nuo ajatukset mielessään hän varttui teini-ikäiseksi.


Perheeni lasten tultua takaisin Aleksi hiippaili pihassa olevaan puumajaan. Hän oli päättänyt yöpyä tämän yön siellä.


Ennen kuin lapset olivat ehtineet saapua riehasta kotiin, minä ehdin pujahtamaan kodista sovittuun tapaamiseen, jota olin odottanut koko päivän kuumeisesti. Hymyilin samalla, kuinka oikeassa Katariina oli ollut. Enhän minä mitään kustannustoimittajaa ollut menossa tapaamaan vaan aivan jotain ihan muuta.


Jännitykseni laukesi, kun huomasin odottamani miehen ilmaantuneen sovittuun paikkaan sovittuun aikaan. Hän ei siis tehnyt minulle ohareita, josta olin jo valmiiksi yllättynyt.


”Hei! Sä pääsit sittenkin tulemaan! Hienoa nähdä sut näin livenä”, aloitti mies.

”On se kiva nähdä näin livenä, mitä ruudun takaa löytyy.. Ja juttu siellä ainakin luisti hyvin.. Se sai mut järjestelemään vähän asioita, jotta pääsin tulemaan paikalle”, vastasin miehelle.


”Sun nimihän oli Gill vai? Mä olen Aada”, hoidin pakotetun esittelyn vielä.

”Juu Gill McFinn.. Mitä sä teet työkses? Mä olen kokkina paikallisessa ravintolassa”, kertoi Gill.

”Mä olen kirjailija. Muutaman myyntimenestyksen olen onnistunut kirjoittamaan, joten kirjailijana tienaa ihan hyvin. Ja nyt, kun kaikki lapseni ovat kouluikäisiä, pystyn kirjoittamaan silloin, kun he ovat koulussa”, kerroin totuudenmukaisesti.


”Sulla on lapsia vai? Mutta ei miestä?” kysyi Gill hämillään.

”On noita lapsia tullut vuosien varrella. Jäin leskeksi noin 7 vuotta sitten.. Eikai haittaa, että minulla on lapsia?” kysyin epävarmuutta äänessäni.

Minusta tuntui, että keskustelu oli edennyt vähän vaarallisille vesille. Toivoin mielessäni, ettei Gill kysyisi mitään entisen mieheni kuolemasta, sillä en ensimmäisellä tapaamisella halunnut paljastaa kaikkea taustoistani.


”Ei haittaa ollenkaan.. Se vaan saattaa aluksi asettaa pieniä rajoituksia tapailuillemme, mikäli aiomme sen tehdä ensin salassa”, sanoi Gill hymyillen ja samalla flirttaillen.

Samassa kännykkäni pirahti päälle. En halunnut heti vastata.


”Sopeisko, jos nähtäisiin seuraavan kerran jossain oikeilla treffeillä ja ehkä lämpimämmissä tiloissa?”, ehdotti Gill hetken päästä.

”Mä pelkäsin jo, ettet kysy tuota ollenkaan. Nähdään vaan seuraavan kerran oikeilla treffeillä. Jään odottamaan soittoasi.. Saat päättää paikan.. Mä pidän yllätyksistä”, vastasin sydän pamppaillen.


”Se on sitten sovittu. Nyt alkaa kuitenkin olla sen verran myöhä, että sun tarvii päästä takaisin lastesi luokse”, totesi Gill.

”Täytyy juu pikkuhiljaa rientää kotiin. Nähdään pian”, sanoin ja halasimme hyvästiksi.


Koko matkan kotiin asti mielessäni pyöri vain Gill.. En halunnut vielä ihastua ainakaan näin nopeasti.


Seuraavana aamuna oli sunnuntai. Katri oli ensimmäisenä aamupalalla muiden vielä nukkuessa.


Katrin mutustellessa viimeisiä paloja leivästään nousi Katariina myös ylös sängystään ja tuli keittiöön. 

”Onko sulla suunnitelmia tälle päivälle?”, kysyi Katariina siskoltaan.

”Eipä mitään erikoista.. Meinasin harjoitella uusia taitoja ja illalla vois käydä pihalla”, mietti Katri päivän aikomuksiaan.


Syötyään aamupalan Katariina meni takaisin yläkertaan. Hän teki tuttavuutta Repen kanssa vetoleikin varjolla ja nautti koiran kanssa peuhaamisesta.


Katri puolestaan oli valloittanut yhden yläkerran kylppäreistä. Hän harjoitteli peilin edessä jutellen, jotta uskaltaisi olla rennompi muiden koulukaveriensa kanssa, sillä hänen lapsuudessaan saatu piirre yksinäinen susi oli alkanut näkymään arjessa vahvemmin ja sosiaaliset tilanteet olivat välillä Katrille jopa kiusallisia.


Myöhemmin lähempänä puolta päivää Krista istui keittiössä aamupalalla, kun Aleksi saapui sisälle. Aleksi kaivoi jääkaapista jäätelöpaketin ja alkoi lusikoida sitä suuhunsa.


”Mitäs pikkuveli?”, kysyi Krista.

”Eipä mitään. Nukuin viime yön puumajassa”, vastasi Aleksi.


”Ei siellä saa talvisin nukkua. Jäädyt pian hengiltä siellä”, torui Krista veljeään.

”Siellä on hei makuupussi, ei sinne jäädy”, tiuskaisi Aleksi siskolleen.

”Sun pitäis aamupalaks syödä jotain terveellisempää kuin jätskiä”, huomautti Krista vielä nyt, kun oli päässyt vauhtiin.

”Nyt ei maistu murot eikä leipä.. Teki mieli jätskiä”, vastasi Aleksi päättäväisesti.


Krista nousi puhisten tuolistaan ja lähti niskojaan nakellen pois huoneesta. Aleksi oli ihmeissään siskonsa käytöksestä ja laski sen teinikiukun piikkiin.


Aleksi oli jo syönyt ja poistunut keittiöstä, kun puolestaan Katja tuli aamupalalle. Hän oli valinnut aamupalakseen terveellisempää syötävää kuin veljensä.


Katrin asuessa edelleen vessassa oli Katariina päättänyt alkaa toteuttaa itseään. Hän ryhtyi tekemään ensimmäistä maalaustaan ja antoi pensselin kulkea pitkin kangasta sen ihmeellisempiä suunnittelematta.


Kristiina oli tullut keittiöön Katjan seuraksi. Katjan saatua syötyä oli Kristiina ottanut kirjan esille ja ryhtynyt lukemaan.


Hetkeä myöhemmin saavuin keittiöön Krista ja Repe perässäni.

”Mitä olisitte mieltä, jos opettaisin teitä isoimpia tänään ajamaan autoa? Sain viimeisimmästä kirjasta hyvät rahat ja hankin niillä meille auton. Teidän molempien olisi varmaan hyvä osata ajaa autoa ennen kuin muutatte pois kotoa”, ehdotin tytöille.

”Se olis siistiä! Saanko mä tulla ensin?”, kysyi Krista siskonsa olleen uppoutunut edelleen kirjaansa.

”Sopii mulle. Mulla on jännittävä kohta tässä menossa, enkä halua jättää sitä kesken”, vastasi Kristiina.


Keli ei ollut mitä parhain ajo-opetukseen, mutta yllätyin, kuinka innokas Krista oli oppimaan uuden taidon. Vaihteiden käyttö oli alkuun pieni haaste, mutta pian auto liikkui eteenpäin sen suurempia nykimättä.


”Miten koulussa menee?”, kysyin Kristalta.

”Hyvin, odotan jo tulevia tanssiaisia kovasti”, vastasi Krista iloisesti.

”Onko sulla jo pari sinne?”, kysyin uteliaana.

”Tavallaan ja tavallaan ei”, hymyili Krista mysteerisesti.

”Jos olisit mun tilanteessa niin sulla olis pari.. Netissä pyörii juoruja ja muutama kuvakin siellä on pyörinyt”, yllätti Krista minut hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Se ei ole vielä vakavaa, tapailuasteella vasta”, vastasin hämilläni.

”Tapailu on ihan kivaa”, virnisti Krista.


Loppumatkan kotiin asti Krista ajoi tasaisesti. Mietin hetken keskusteluamme ja tajusin, että Krista oli antanut hyväksyntänsä minun salatapailuilleni. Ehkä tapailuja ei tarvitsisi niin kauaa tehdäkään salaisesti kuin olin ajatellut.


”Tuutko leikkimään mun kanssa ulos?”, pyysi Katja veljeään.

”En mä nyt, täytyy vähän lämmitellä täällä sisällä.. Miks sulla on uikkarit päällä?”, ihmetteli Aleksi, joka oli saanut piirteekseen perfektionistin eikä voinut sietää kummaa pukeutumista.

”Kunhan laitoin ihan mielijohteesta”, vastasi Katja, jonka yksi piirteistä oli sekopää.


”Mua vähän harmittaa, kun siskot pääsi harjoittelemaan autolla ajoa. Mä haluisin kans jonkun kivan kulkupelin”, myönsi Aleksi hetken päästä.

”Mekin päästään ajamaan sitten, kun ollaan tarpeeksi vanhoja. Sä voit vaikka joulupukilta pyytää lahjaksi polkupyörää, sillä joulu on ihan kohta”, lohdutti Katja.

”Ehkä sitä voiskin.. Kiitti vinkistä”, ilahtui Aleksi ja meni huoneeseensa leikkimään. 


Katja puolestaan meni alakertaan pelamaan videopeliä. Hän yritti saada vihaisten lintujen avulla tuhottua vihreitä possuja ja viihtyi pelin parissa varsin pitkään.


Illemmalla oli Kristiinan vuoro harjoitella ajo-opetusta. Välimme olivat hyvin viileät, mutta Kristiina otti kuitenkin ohjeita hyvin vastaan.


”Ootko puhunut viime keskustelustamme jotain muille?”, kysyin kesken opetuksen.

”En ole, mutta mieli tekis.. Mutta taitaa olla parempi, että muut kuulee totuuden sulta.. En mä kyl sua enää tappajana pidä, mutta takaraivossa mulla pyörii koko ajan, että elämä ei ole enää niin turvallista kuin ennen.. Sen takia olen tehnyt lopullisen päätöksen, enkä suostu perijäksi.. Mulla on jo suunnitelma, miten aion toimia, kun valmistun koulusta”, kertoi Kristiina.


”Minkälaisia suunnitelmia? Toivoisin, että voitaisiin olla jonkinlaisissa puheväleissä tästä eteenpäinkin”, utelin tyttäreltäni.

”Mä olen vähän tutkinut nettiä ja lukenut kirjoja. Mä aion muuttaa täältä Roaring Heightsista pois paikkaan, jossa on huhuttu olevan turvallista noidille ja muille erikoisuuksille. Haaveilen opiskelusta yliopistossa ja aion ottaa Repen mukaan.. Tunnen suurta kiintymystä sitä kohtaan, enkä halua lähteä ilman sitä”, jutteli Kristiina.

”Mä luotan, että sä teet niin kuin parhaaksi näet.. Eiköhän joku noista muista lapsista suostu perijäksi”, sanoin ja näin annoin hyväksyntäni tyttäreni suunnitelmille.


Lopun matkaa ajo sujui Kristiinalta sujuvasti ja juttelimme mukavasti niitä näitä jo paljon lämpimämmässä ilmapiirissä. Haluan kuitenkin pitää välit kaikkiin lapsiini kunnossa heidän muutettuaan pois kotoa.


Tultuani kotiin opettamasta Kristiinaa ajamaan näin Katrin pelaamassa videopeliä olohuoneessa. Näin hänen kasvoissaan etäisesti edesmenneen mieheni säihkyvän siniset silmät, jotka olivat vilpittömät aina hänen elämänsä loppuun asti. Katrin hiuksista paistoi myös muistutus siitä, että edessäni olisi jossain vaiheessa taas hetki, jolloin minun olisi kerrottava totuus sukumme juurista ja salaisuuksista.


Menin Katrin seuraksi pelaamaan, sillä halusin viettää aikaa myös neljän muun lapseni kanssa. Katrista näki, että hän nautti kahdenhetkisestä yhteisestä pelituokiosta erittäin paljon.


Pelatessamme Katariina oli omassa rauhassaan yläkerrassa tekemässä yläkoulua valmistavia tehtäviä. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa essee itsestään ja omista miinuksista ja plussista. Katariina uskalsi lopulta kirjoittaa ylös hänen opiskeluitaan hankaloittavan miinuksen ja toivoi saavansa siihen apua yläkoulussa.


Illalla kaikki perheeni muksut menivät pihalle nauttimaan lumesta ja talvesta. Katri ja Katariina keskustelivat tiiviisti keskenään.


”Onko niihin ensimmäisiin tanssiaisiin pakko mennä?” kysyi Katariina huolissaan siskoltaan.

”Ei niihin pakko ole mennä, mut mä ainakin menen sinne seurailemaan, mitä vanhemmat siskot siellä puuhaa ja keppostelukin vois olla paikallaan.. Sitten ennen kuin valmistutaan on toiset, mihin on sit pakko osallistua”, kertoi Katri.

”No kyl mä sit tuun, jos säkin olet menossa sinne.. Eihän sitä tiedä, mitä siellä tapahtuu”, totesi Katariina rohkaistuneena.


 ”Kato, tuolla menee villihevonen!”, huijasi Katri ja kaappasi syliinsä lunta, josta teki lumipallon.

”Missä muka?”, kääntyi Katariina katsomaan Katrin osoittamaan suuntaan.


”No ei missään”, vastasi Katri ja heitti lumipallolla suoraan Katariinaa.

”Mä vielä kostan tän sulle”, uhosi Katariina ja nauroi.


”Anna tulla vaan! Leikitään lumisotaa!”, yllytti Katri ja lähti juoksemaan pakoon siskoaan.

Niin Katariina lähti juoksemaan siskonsa perään ja he leikkivät lumisotaa sopuisasti.


Aleksi puolestaan oli mennyt juttelemaan isosiskonsa Kristiinan kanssa.

”Uskotko sä joulupukkiin?” kysyi Aleksi.

”Mä uskon ainakin joulunhenkeen.. Silloin kaikki simit on sovussa ja Simlandiassa rauha”, vastasi Kristiina.


”No mistä sitten ne lahjat tulee, jos joulupukki ei niitä tois?” tiedusteli Aleksi.

”Lahjat voi tuoda tonttukin.. Ei joulupukki millään ehdi kaikkien lasten luokse tuomaan lahjoja yhdessä yössä.. Lapsiakin kun on miljoonia”, vastasi Kristiina ja toivoi mielessään jo puheenaiheen vaihtoa.


Hieman taaempana Krista ja Katja olivat alkaneet tehdä yhdessä lumiukkoa. Krista sai juuri valmiiksi pään, kun Katja taputteli lumiukkoa tasaiseksi.


”Eikö sun tuu kylmä tossa mekossa?” kysyi Krista samalla, kun tasoitti lumiukon päätä.

”Ei, mä oon aika lämminverinen ja tykkään pukeutua niin kuin haluan.. Nyt on mekkofiilis”, vastasi Katja.


”Tästä tulee vielä hieno”, ihasteli Krista ja teki lumiukolle loppusilauksen.

”Niin tulee.. Tätä oli kiva tehdä sun kanssa”, tunnusti Katja siskolleen.


Vielä myöhään illalla muiden jo mennessä nukkumaan kaivoi Katri viulun esiin ja alkoi soittamaan tuttua joululaulua. Perheellämme oli selkeästi joulumieltä jo rinnassa kaiken tapahtuneen jälkeen.









Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa.. Seuraavassa osassa Vanamot viettävät joulua ja teineille on luvassa paljon odotetut tanssiaiset (ei lavastetut vielä) :) Risuja ja ruusuja otetaan taas vastaan! :)

Kysymysiä: Kuka on tällä hetkellä suosikkinne perijäksi?
Mikä olisi hyvä erikoiskyky, jonka pystyy Sims 3:lla toteuttamaan?


30 kommenttia:

  1. Olipas mukava välillä lukea nuorison tapahtumista, no ei unohdeta Aadan uutta tuttavaa! Pitkä oli kuten lupasit, huh.. en edes muista mitä piti kommentoida.. joten.. mukava osa ja vastauksia kysymyksiisi.. Jotenkin perheen ainoa poika on tällä hetkellä suosikkina sekä öö.. Toisen kaksos parin öö.. toinen, nyt en muista nimeä kun ovat niin samanimisiä kaikki! =P Olisiko se nyt sitten tuo Katri... Jotenkin vaikutti mukavalta tytöltä.. =) Sitten noista erikoiskyvyistä.. itsellänikin kun on nuo omassa tarinassa niin enpäs rupea luettelemaan mitä kaikkea tuleekaan mieleeni kun en tiedä tarviinko itse niitä vielä joskus (kyllä.. nyt saatoin vähän spoilata mutta kun en ole varma..) mutta onhan noita aika paljonkin.. Pitää vain hiukan lukea wikipediaa ja mytologiaa netistä niin niitä kuule tulee kuin sieniä sateella! Ainakin itselleni on tullut ja sitten olen niistä lukemistani jutuista alkanut jopa kehittelemään muutamia juttuja.. ;) Eli hiukan taustatyötä mutta kyllä niitä keksii.. =D (tiedän.. ei ollut kauheasti apua..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Hauska nähdä, ketkä sisaruksista on suosikkisi.. Mä totesin tuon nelosen ilmestyttyä, että en järjestä perijä-äänestystä, sillä motivaatiota kolmosella pelaamiseen riittää paremmin kun saa valita perijän itse(ja juonta olen jo kehitellyt pidemmälle).. Wikipediaa ja mytologiaa tuli vinkistäsi selailtua ja lopulta kehitinki muutaman erityiskyvyn, mutta ei niitä ihan kuin sieniä sateella löytynyt.. Esitin tuon kysymyksen, kun tuntui että toistaa itseään jo noissa kyvyissä ja ettei kävis tylsäksi ni kysyin lukijoilta tuosta erikoiskyvystä.. Pian pukkaan uutta osaa ulos vihdoinkin :)

      Poista
  2. Täyty sanoa että mulla menee noi lasten nimet ihan sekaisin :DHyvin keksitty että Aada opettaa nuoria ajamaan autoa! Saivat samalla keskustella kaikki asiat selviksi, ettei Kristiina enää syytä äitiään isänsä kuolemasta. Mutta haluisin tietää lisää Aadan miesystävästä, hänestä varmaankin kuullaan tulevissa osissa?
    Mutta mulle tuli mieleen niistä erikoiskyvyistä:
    - vois olla joku että näkee sellasia väläyksiä tulevasta?
    - Pystyy muuttumaan näkymättömäks? (Tapat simin rinnakaistallennuksen nälkiinnyttämällä = valkoinen haamu = ja sitten kun pelaat se haamu on se sim "näkymättömänä") En tiiä tajusitko :D
    - Sim voi liikuttaa tavaroita katseen voimalla (koska omsp)
    Ja en keksi muita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuinka kauan olen ollut poissa sims-aiheisilta sivustoilta kun on täältäkin 2-3 osaa lukematta! Noh nytpä luin ja kommentoin =) JulyEdith vei sanat suustani lähes kaikessa, niin päätin tehdä kommentin näin =) Telekinesian voisi ehkä toteuttaa simssillä. Wikipediassa saattoi olla jotain telekinesiasta, mutta idea on tuo asioiden siirtely. Itse olen ajatellut että entäpä jos se tapahtuisi jotenkin niin, että tahattomastikin esim. hermostuessa, suuttuessa yms alkaisi jo joku kynä lennellä... Ja minulla menee jotenkin tyttöjen nimet sekaisin, Katariina on ainut jonka muistan täysin.. =/ Mutta kaikki ovat nättejä, minusta kaikki lapset olisivat hyviä perijöitä =) Jännä osa, ja innolla odottelen seuraavia osia.

      Poista
    2. Kiitos kommenteista JulyEdith ja Vivy! Kommentoin nää nyt yhdessä, mutta tavallaan erikseen :)

      JulyEdith: Täytyy kieltämättä myöntää, että lapsilla on hyvin samantapaiset nimet, mutta olen halunnut noudattaa niissä tiettyä kaavaa vielä, joten katsotaan kuinka pitkälle tuolla kaavalla mennään..Aada opetti tyttäriään ajamaan autoa ja keksin siihen juurikin käydä asioita läpi siinä samalla..Saapi nähdä, nähdäänkö Aadan miesystävää vilaukselta seuraavassa osassa ;) Kiitos noista erityiskyky ehdotuksista.. Tuo haamu-juttu kuulosti erikoiselta, mutta mulla ei oo kauheesti kokemusta haamuilla pelaamisesta, joten en lähde sitä kovin helposti tarinaan toteuttamaan..Tuon omsp:n salaisuuksiin täytyy jossain vaiheessa sukeltaa paremmin, pelistäni se toki löytyy.. :)

      Vivy: Hienoa kuulla susta taas! Kiitos tuosta telekinesian mainitsemisesta, tuli sitä googlailtua jonkin verran ja sain siitä ideoita muihin kykyihin..Mä huomasin tuossa seuraavaa osaa kirjoittaessa, että olin kirjoittanut väärän lapsen nimen väärään kohtaan, joten mäkin taidan välillä noissa nimissä mennä sekaisin.. Hienoa kuulla, että kaikki sopisivat mielestäsi perijöiksi, mulla on jo suosikki katottuna jatkoa ajatellen :)

      Poista
  3. Mä taas sekosin noissa nimissä heti DX. Mutta tosi nättejä simejä kaikin puolin!

    Kävisitkö kurkkaamassa --> Legacychallengeconfused.blogspot.fi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Noissa menee kirjoitellessa itsekin sekaisin :D Taisin käydä noita sivuja kesällä kurkkimassa, mutta täytyy tulla vielä uudestaan katselemaan :)

      Poista
  4. Aw, aivan ihana osanen! Onneksi Kristiinan ja Aadankin välit alkavat taas lämmetä, ja Kristiina näyttää antaneen äidilleen anteeksi :) Aadan käytös oli kyllä jollain tapaa lapsellista, kun sekin piti mykkäkoulua tyttärelleen eikä yrittänyt korjata tilannetta tai pyytää anteeksi tai jotain. Kyllähän sen pitäisi ymmärtää, että uutinen shokeerasi varmasti ja Kristiinan teini-ikäkin toi riitaan oman lisänsä :D Onneksi riita loppui joka tapauksessa hyvin, ja Aada otti rennosti myös sen, ettei Kriistina halua perijäksi :) Hyvä myös, että Kristiina tajusi lopulta, että sisarusten tähden olisi parempi, että totuus geeneistä kuuluisi ajallaan äidin suusta eikä isosiskon juoruamana!

    Haa, arvasin, että Aadalla on joku mies! Hienoa, miten hyvin Krista totuuden otti. Saa nähdä, saavatko muutkin lapset kuulla ennen aikojaan vai tajuaako Aada kertoa heille, ennen kuin se selviää jostain muualta. Veikkaan, että kaikki muksut eivät kyllä ota uutista vastaan yhtä hyvin. Toivon mukaan järkyttynein ei ainakaan ole jälleen Kristiina, joka on riidellyt äitinsä kanssa jo ihan tarpeeksi muutenkin :D

    Jännää, että sekä Katjalla että Aleksilla on noitavoimia! En enää edes muista, kenellä kaikilla voimia on :D Kristiinalla nyt ainakin, ja ilmeisesti myös Katrilla. Onkohan muista vielä edes kerrottu... En millään saa päähäni, kun näitä lapsia on näin monta :D

    Katariinan lukihäiriö oli oma mielenkiintoinen pieni lisänsä, toivon mukaan tyttö saa apua ongelmaansa nyt kun uskalsi myöntää sen! c:
    Hmm, ehkäpä Kristan ja tämän deitin välille tosiaan kehkeytyy jotain :3 Ainakin toivoa saa! :D

    Jään jälleen kerran odottamaan innolla jatkoa :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkästä kommentista! :) Aada taisi olla loukkaantunut Kristiinan kommentista ja antoi tytön rauhoittua ja sulatella asiaa hetken..Onneksi tosin Kristiina tajui olla siitä kuitenkaan juoruilematta sisaruksilleen.. Aadalla on nyt mies kiikarissa, mutta nähtäväksi jää kuinka tuo suhde etenee.. Ja mitä lapset siitä meinaa..Katjalla ja Aleksilla on taikavoimia ja tarinassa on myös mainittu Katrilla ja Kristiinalla olevan kykyjä(Kristalla kykyjä ei ole ja Katariina on vielä kysymysmerkki)..Ainahan sitä kaikkea toivoa saa! :) Jatkoa tulee pian taas :)

      Poista
  5. Hyvä osa oli! :)
    Nyt on sitten Aadalla nettideitti,tai no hehän näkivät toisensa ensimmäistä kertaa tässä osassa mutta silti. Toivottavasti lapset ottavat uutisen hyvin vastaan, vaikka Katalla jotain epäilyksiä tästä olikin...ja Kristallakin on nyt sitten ilmeisesti pari tanssiaisiin, jee! Toivottavasti muutkin talon teinit löytävät itselleen seuraa sinne :)
    Ja Katjalla ja Aleksilla on nyt sitten noitavoimia...jännää nähdä miten he käyttävät voimiaan tulevaisuudessa :o

    Jatkoa odotellessa c--:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Kiva, että pidit osasta! :) Saapi nähdä, kuinka Aada etenee nettideittinsä suhteen ja mitä lapset moisesta meinaavat.. Kristalla on nyt pari tanssiaisiin tiedossa, mutta ensi osassa nähdään kuinka siinä käy ;) Suunnitelmia noitavoimia omaaville sisaruksille olen kehitellyt, joten myöhemmin tullaan tulevaisuudessaan, kuinka voimiaan tulevat käyttämään.. :) Jatkoa saan pian ulos pitkän tauon jälkeen :)

      Poista
  6. Oih, ihana osa!
    Hyvä että äidin ja tyttärenkin välit paranivat

    Niistä voimista tulee mieleen:
    Pystyy muuttumaan eläimeksi.
    Osaa teleportata.
    Osaa luoda toiselle simille jonkinlaisen harhakuvan/näyn todella aidontuntuisen. Esim. Henkilö X luo henkilö Y:lle harhanäyn auto-onnettomuudesta, ja jos henkilö Y ei tiedä toisen voimista, saattaa luulla oikeaksi. (Tuo auto-onnettomuus oli vaan esimerkki). Aikas vaarallinen kyky, jps sim suuttuu, saattaa tapahtua jotain vahinkoa toisille, jos luo jonkun tietynlaisen harhakuvan ;)
    Tuli mieleen myös se tavaroiden liikuttelu ajatuksen voimalla, mutta sen joku mainitsikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Kiva, että pidit osasta :) Ja kiitos noista erikoiskyky ehdotuksista.. Tuo eläimeksi muuttuminen(Pottereissa taidettiin puhua animaageista jos en väärin muista) saattaisi olla haastavaa toteuttaa pelissä, kun pelissä on nuo talouden hahmot rajoitettu..Tuo teleporttaaminen kuulostaa mielenkiintoiselta ja toteuttamiskelpoiselta, mutta mulla ei ole hajuakaan, miten sen voi kolmosessa tehdä(käsittääkseni se on kolmosessa mahdollista)..Ja tuo harhakuva kuulosti kivalta, laitoin sen varmuudeksi mietintämyssyyn ylös :)

      Poista
  7. Hellurei taas pitkästä aikaa! Olin jäänyt osissa paljon jälkeen mutta nyt on taas saatu kirittyä päivitystahti kiinni.

    Lapset ovat kasvaneet huimasti, ja melkein joka osassa ollaankin päästy juhlistamaan jonkun kaksosparin syntymäpäiviä. .-) Ihailtavaa miten jaksat kuvata joka päivästä tapahtumia niin yksityiskohtaisesti, mutta toisaalta se tuntuu välillä hassulta, kun on kulunut viikko ja sim kasvaa uuteen ikävaiheeseen niin nopeasti. Saat toki pitää tarinassasi pelin määrittämän ajankulun halutessasi, mutta jokunen aikahyppy ei olisi välillä pahitteeksi. .-)

    Kolmosessa nuo talvimaisemat ovat kyllä upeita! Jäi vain ihmettyttämään toisinaan simien ympärillä oleva vaalea "hohde" heidän seisoessaan lunta vasten. Nuorin pari kaksosista aiheitti minulle kyllä naurunpyrskähdyksiä, kun Aleksi kertoi nukkuneensa talvella yön puumajassa ja Katja rakenteli lumiukkoa mekko päällä ilman ulkovaatteita. .-D Oikeita ihmelapsia kun eivät jäädy, toisaalta se voisi jotenkin liittyä heidän noitageeneihinsä. Ehkä lapset eivät palellu niin helposti tai jotain? Kumpikin ilmeisesti jotain voimia omistaa kun he osasivat hävittää taaperoikäisinä lelunsa.

    Jäi mietityttämään, mitä Aada ja Gill olivat netissä keskustelleet, kun nimet, urat ja perhetaustat tuli käsiteltyä vasta livetapaamisessa, ja kuitenkin annettiin käsitys että kaksikko olisi tutustunut toisiinsa aiemmin. Hienoa että Aada on taas valmis tapailemaan miehiä, vaikka vakavampi seurustelu pakottaisi naista jälleen avautumaan taikataustastaan ja muusta, mistä nainen ei ole ehtinyt vielä jutella edes kaikkien lastensa kanssa.

    Toivottavasti Katariina saisi viimein apua ongelmaansa! Tosi kurjaa, että hän koko ala-asteen kärsi lukivaikeudesta jolloin oppiminen oli tytölle entistäkin vaikeampaa, eikä hän saanut avauduttua pulmasta edes äidilleen niin kuin Krista koulukiusaamisestaan aiemmin. .-/ Lapset tuntuvat muutenkin pitävän salassa heidän ongelmansa, ja Aada tuntuu olevan aika pihalla lastensa ajatusmaailmasta loppujen lopuksi.

    Minulla ei ole ketään erityistä suosikkia, ja tuskin sen sanominen muutenkaan muuttaisi asioita, jos ja kun aiot valita perijän itse. Uskon, että keksisit itsekin noita erikoisvoimia, jos vain miettisit hetkisen. Ymmärtäisin tällaisen kysymisen, jos kyse olisi jostain kilpailusta "päätä perijälle erikoisvoima". Nyt jää kuitenkin sellainen olo, että viet toisen idean antamatta vastineeksi mitään. Minä ainakin haluaisin yllättyä osaa lukiessa, enkä lukea etukäteen valmiita ideoita toisten kommenteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkästä kommentista! :) Kiva, että sait kirittyä tarinan kiinni..On ihan totta,että lähes jokaisessa jaksossa on viimeaikoina ollut kasvamisia, mutta sainkin idean kommentistasi kun puhuit tuosta aikahypystä, joten kiitos siitä! Seuraavan osan jälkeen olevat osat tulevat todennäköisesti olemaan enemmän juonellisia mitä viime aikoina on nähty..Tuo iso perhe osoittautui todellakin haasteeksi.. Mulla on myös poseja paljon joiden latailu vie aina yksittäin hirveästi aikaa, joten on lavastukset tuosta syystä jäänyt vähemmälle..
      Valkoinen hohde johtuu kuvanmuokkauksesta..Olen käyttänyt kuvissa "taustavalo"-toimintoa, joka kirkkaana on aiheuttanut tuon hehkun(viimeaikoina kuvat tuntuneet aina jotenkin tummilta niin siksi niihin olen kirkkautta muokannut lisää)..Aleksi ja Katja ovat oikeita säätäjiä perheessä ja Katjan sekopää piirre edesauttaa siihen, että pukeutuminen on mielenkiintoisesta päästä..
      Veikkaan, että Aada ja Gill ovat netissä keskustelleet nimimerkkien turvin ja ennen tapaamistaan paljastaneet oikeat nimet toisilleen(itse tapaamisessa taisivat vielä varmistella asiaa).. :) Lapset ovat tainneet ottaa mallia Aadasta, kun niin salaperäisiä ovat omista asioistaan(Vanamoilla on siis kehityttävää avoimuudessa)..Ja taitaa se Aada vähän lapsiensa touhuista muutenkin olla pihalla, kun viettää päivät suurimmaksi osaksi omassa kirjoituskopissaan tietokoneen ääressä..
      Mä ihan mielenkiinnosta kyselin lukijoiden suosikkia perijäksi, että näkis vähän kenestä on tullut pidetty ja tietysti mietin jo, miten valitsemaani perijään tullaan reagoimaan..Nelosen ilmestyminen edesauttoi, että valitsen perijän itse, jotta motivaatiota riittää myös kolmosella pelaamiseen(kolmosessa kun on hyvät puolensa myös, vaikka nelonen pitää otteessaan tällä hetkellä kun kaikki on siinä niin uutta ja tavoitekeskeisempää).. Kyllähän mä noita erikoisvoimia aloin keksimään pienen mietiskelyn ja googlailun jälkeen, vaati vaan saada pientä potkua persuksille, kun tuntui jo että pyöritän samoja juttuja erikoiskyvyissä(esim.eläimille puhuminen) ettei tarina kävisi tylsäksi tuolta osalta..Minkäänlainen ideoiden varastelu ei tullu mieleenikään enkä ajatellut asiaa tolta kannalta,ehkä se palkinto olis tavallaan ollu se, että kyky tulisi tarinaan minun tavallani toteutettuna..Mutta toivotaan, että keksin jotain kykyjä, jotka tulevat yllättämään myöhemmin tulevaisuudessa.. :)

      Poista
  8. Tosi jännittävä ja ihana osa taas! Toivottavasti pian jatkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista! Jatkoa on tulossa pian pitkän tauon jälkeen! :)

      Poista
  9. Moikka, tässä kirjottelee LC Saturnuksen ja entisen LC Rosen (oikeastaan kirjoitan nykyään LC Suojanen legasya) kirjoittaja. Toivottavasti tajusit :D

    Olen nyt piiiitkän tauon jälkeen täällä taas. Oon alottanu just tänään LC Suojanen legasyn, ja toivon että seuraisit sitä (: Tulin vaa ilmottaa, kun nyt lopetin ton LC Saturnuksen, et sen sivuilla on linkki siihe uutee...

    Ja sit varsinaiseen kommenttiin:

    Huh huh, olipas pitkä osanen! Tykkäsin tämmösestä tavallisemmasta osasta :) Eniten tykkään ehkä Katrista (:

    Toi Gill vaikuttaa mukavalta mieheltä, toivottavasti näemme pian Aadan ja Gill:in oikeat treffit!

    Tykkään kovasti tosta tabletista, jota Aada aina täppäilee ♥ :D Sen saa ladattuu sieltä Storesta,eikö? (;
    Harmi kun ei oo niitä pointseja...

    Muuten kommaan ekaa kertaa sun osaan ;D

    Tykkään jotenkin Vanamoiden pihasta ♥ Kaikkia härpäkkeitä lapsille siellä ♥

    En nyt keksi muuta, moikka!

    Ps. Toivottavasti pian jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Mun täytyyki näin pitkän tauon jälkeen tulla kurkkimaan miltä LC Suojasen sivuilla näyttää :) Osa oli nyt pitkä, kun viimeksi taidettiin valittaa osan lyhyydestä.. :) Ja osa oli nyt tavallisempi.. Hauska tietää, kuka on suosikkisi, mutta et maininnut että miksi juuri Katrista.. Saapi nähdä, mihinkä suuntaan Aadan ja Gillin suhde etenee :) Tuo tabletti (tai siis täppäri simssittäin) on storesta, nelosen peruspelissä tabletti tuli jo mukana :) Ai tää oli eka kerta, kun kommailit mun osaan :D Härpäkkeitä on juu paljon pihalla..Täytyy itse tunnustaa, että odotan jo, että Vanamot pääsevät vaihtamaan taloa, kun tuppaa bugittamaan peli siinä jo ihan kivasti(simit jäävät leijumaan sun muuta kivaa)..Jatkoa laitan pian tulemaan pitkän tauon jälkeen :)

      Poista
  10. Hei Nelskutin! Olen seurannut legacyasi jo hyvin kauan, anonyyminä.
    Vuoden 2014 alussa tein blogger- profiilini.
    Liityin nyt tänne, kävisikö linkitys? vihreätimantti.blogspot.fi

    Ja kyseessä ei oli legacy, vaan pelailublogini.
    Saat liittyä jos tahdot. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :) Mahtavaa kuulla, että olet innostunut bloggailusta ja seurannut legacyani jo pitkään :) Kävin kurkkimassa sivujasi jo kesällä, tuo antamasi linkki jotenkin temppuili, mutta pääsin sivuille kuitenkin, vaikutti kivalta sivulta..Linkkaan pelailublogisi tänne piakkoin, joten linkitys käy :)

      Poista
  11. Perijäksi haluisin Kristan tai Aleksin.Ei oo kuitenkaan mitään ihmeempää selitystä miks...Aleksi ois eka poika perijä ja Krista on mun mielestä vaan jollain tavalla kiva.En keksi mitään hyvää erikois kykyä valitettavasti...��

    Tosi hyvä osa oli tykkäsin paljon!!!:) toivottavasti uusi osa tulee pian!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko Krista ees noita?? :0

      Poista
    2. Kiitos kommentista anonyymi! :) Krista ei voi tulla perijäksi, kuten yllä on kysytty, niin Krista ei ole edes noita.. Aleksi puolestaan omaa kykyjä, joten hän on mahdollinen perijäehdokas, kun täyttää siihen liittyvät kriteerit..Kiva, että pidit osasta! :) Ja uutta osaa tulee pian pitkän tauon jälkeen :)

      Poista
  12. Krista ei ole noita.

    Milloin tulee seuraava osa?
    Ei jaksa oottaa,kun tää on niin hyvä tarina. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Olit aivan oikeassa, sillä Krista ei ole noita eikä hänellä ole kykyjä.. Seuraava osa tulee pian pitkän tauon jälkeen (tarkoitan, että tod.näk huomenna) :)

      Poista
  13. Millon tulee uus? En jaksa oottaa :D
    Mistä lataat noita asentoja? Haluisin mullekki, mutta en tiiä miten pitää ladata.

    Seuraavaa osaa odottaen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Uus osaa ilmestyy todennäköisesti huomenna! :) Noita poseja kannattaa googlettaa, sillä osa kolmosen lataussivuista on lopettanut toimintansa..Suosittelen ainakin My Sims 3 Blog-sivustoa.. Radolasta löytyy hyvät ohjeet posejen lataukseen ja poseplayerin käyttämiseen sekä myös miten ladata kaikkea muutakin peliinsä(sinne siis vain katsomaan) :)

      Poista
  14. Ihana osa oli jälleen Vanamoilla! :)
    Tykkään noista yksityiskohdista, joita sä laitat sun tekstiin. Sitä on mielenkiintoista lukea, ja kuvat ovat laadukkaita ja myös hyvin lavastettuja. :D
    Katri voisi olla hyvä perijätär, tai JOS tekisit kivan poikkeuksen ja valitsisit Aleksin ensimmäiseksi miespuoliseksi perijäksi :D mutta ei se haittaa vaikka näin ei tapahtuisi, jostain syystä vaan tuntuu että lähes kaikissa LC-blogeissa on naisperijä/päähenkilö. :)
    Niistä erikoisvoimista en ole oikein varma, mutta netistä saattaa löytyä tietoa (tai muiden ehdotuksista täällä kommenteissa :D). ;)
    En malta odottaa seuraavaa osaa! :D ja toivottavasti kätesi paranee pian! :)
    -Sims3Pelaaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Sims3Pelaaja! :) Kiva kuulla, että pidit Vanamoiden osasta! :) Hauskaa, että pidät keksimistäni yksityiskohdista, ilman niitä tuntuis tylsältä kirjottaa tarinaa.. :) Viimeaikoina lavastettuja kuvia ei ole paljoa ollut johtuen poseplayerin pitkistä latailuajoista, mutta tulevissa osissa niitä näillä näkymin tulee olemaan..Hauska myös nähdä, kenestä tykkäät perijöiksi olevan..Olen sen jo päättänyt, mutta perijän tulette saamaan selville hieman myöhemmin..Naisen näkökulmasta on helpompi kirjoittaa ja aika usein aloittamani perhe alkaa naisella(nelosessakin ensimmäiseksi tein naisen), mutta en vieroksu että perijä olisi välillä jossain vaiheessa mies(se taas tuo haasteita kirjoittajana)..Erikoisvoimia keksin tuossa jokin aika sitten, samalla kun kehittelin tarinan juonta eteenpäin.. Seuraava osa tulee pian pitkän tauon jälkeen(käsikin alkaa olla jo terve, mutta rannetukea edelleen pidän ja kylmägeeliä saa välillä olla vielä laittamassa) :)

      Poista