lauantai 3. marraskuuta 2012

9. Kasvukipuja


Kiitokset taas kovasti kommenteistanne, joita tuli paljon viime osaan. Ja muutaman uuden lukijankin olen taas saanut :) Jatkakaa taas samaan malliin kommentointia, niin tiedän mihin suuntaan tarina on menossa ja vähän, että kuinka moni tätä tarinaa seuraa.. Tämä osa on hurjat 61 kuvaa pitkä ja otsikon mukaisesti sisältää paljon kasvamisia(en voinut säästellä niitä seuraavaan osaan)..Varatkaa siis aikaa lukemiseen :D



Pari päivää oli kulunut siitä, kun olimme kotiutuneet Aadan kanssa kotiin. Aada on osoittautunut vaativaksi vauvaksi ja valvottaa öisin itkien milloin mitäkin. Olin vielä lähes unessa, kun Justin otti taas puheeksi tulevan remontin.



”Mitä kaikkea meidän piti tälle talolle tehdä?” kysyi Justin minulta.

”Aadalle ainakin oma huone, jotta se ei valvota niin paljoa meidän sängyn vieressä. Sitten vessan laajennus on ihan ehdoton, sillä tarvitsemme pyykkikoneen ja kuivausrummun, sillä pyykkimäärä on kasvanut jo nyt valtavaksi. Pihaakin voisi laittaa lapsiystävällisemmäksi, jotain kivaa lapsille siis. Ja se sauna olisi plussaa, mutta ei pakollinen” kerroin toiveistani remontin suhteen.

”Mä sitä uima-allasta tai poreallasta ajattelin, mutta ehkä voisimme niihin säästää rahaa myöhemmäksi ajankohdaksi” totesi Justin. 





”Ai niin, mä tuon kakun mukanani, kun tulen töistä kotiin” tokaisi Justin.

”Kyllä mä tuon vihjeen ymmärrän. Paljon onnea kultaseni synttäreiden johdosta! Saat lahjan sitten myöhemmin” sanoin vihjailevasti Justinille ja iskin hänelle silmää.



Pukeuduin tuttuun työtakkiini ja kävelin kohti kimppakyytiä helpottuneena siitä, että minun ei vähään aikaan tarvitsisi kuunnella itkua. Jatkuva itku tuntuu kiristävän hermojani, joten en pitänyt äitiyslomaa vaan palasin töihin heti pikimmiten. Juttuni toimittajan ”päiväkahvittelusta” esimiehensä kanssa oli saanut aikaan lumipallo-ilmiön, joka vaan jatkoi kasvamistaan. Olin ylpeä siitä, että juttuni oli ensimmäistä kertaa päätynyt lehden etusivulle.


Lähdettyäni Justin teki hetken kotitöitä, joihin hän oli alkanut käyttää enemmän aikaa Aadan synnyttyä. En kyllä laittanut asiaa pahakseni, mutta ehkä arkea vähän helpottaisi, jos meillä olisi astianpesukone.


Jos Aada olikin mielestäni vaativa vauva niin Joonatan oli aina hyvällä tuulella. Paitsi silloin, kun hänellä on nälkä. Juuri ennen Justinin työvuoron alkua, tuli Joonatanille nälkä eikä Justinin auttanut muu kuin laskea vaativasti itkevä lapsi syöttötuoliin ja antaa maitopullo.


Sitten tulikin Justinin aika lähteä töihin. Justin harmistui, sillä hän huomasi juuri silloin postinkantajan laittavan laskuja postilaatikkoon. Minua tuo harmitti myös, sillä laskut tiesivät aina rahan menoa ja remontti tulisi haukkaamaan säästöistämme suuren osan.



Taika Kukkasniemi osoittautui meidän vakituiseksi lastenhoitajaksi. Tykkään kovasti hänen tavastaan hoitaa lapsiamme ja Joonatan on ehtinyt häneen jo vähän kiintyäkin. Tuskinpa Taikaa harmitti, kun hän saapui taas hoitamaan lapsiani, vaikka niitä olikin nyt kaksi. Tiesin kuitenkin, että tulisi pian aika, jolloin Taika ei tulisi enää hoitamaan lapsiamme, kun hän varttuu ja jatkaa suurempiin haasteisiin ja uriin. Harmi meidän kannaltamme.



Kun saavuin kotiin töistä, kuulin ihanaa ääntä lastenhuoneesta. Tiesin Joonatanin puuhailevan ksylofonin parissa, sillä siitä oli tullut hänen yksi suosikeistaan ja iloinen kilkatus täytti koko talon erittäin usein.


Huomasin Murun olevan turhautunut, kun metsästys oikeastaan ei ollut osoittautunut kissan parhaimmaksi lajiksi tai jostain kumman syystä välillä tuntui, kuinka pikkulinnut olisivatkin kiusanneet Murua eikä toisinpäin. Tuo lelulintu ei kyllä toisi pettymystä Murulle ajattelin ja hymyilin itsekseni.



”Onpa äidin pojasta tullut jo iso! Meidän on harjoiteltava pottailua, jotta ei tarvitsisi käyttää vaippoja” kerroin Joonatanille.

”Pitta,pitta” sanoi Joonatan.

”Hienosti istut paikallasi. Arvaapa mitä? Iskällä on tänään syntymäpäivät. Äitiä kyllä väsyttää hirveästi. Jos nukuttaisiin pienet päiväunet kaikki kolme ennen kuin isi tulee” ehdotin Joonatanille ja riemuitsin Joonatanin onnistuneesta suorituksesta.




Nukkuessamme päikkäreitä Justin oli saapunut kotiin ja teki pienen treenin. Treeni kuitenkin keskeytyi lopuksi, kun Joonatan heräsi unilta ja ilmoitti nälästään. Justinin tömistelystä päättelin hänen menneen antamaan pojalle tuttipullon, sillä Joonatanin itku loppui kuin seinään. 



Tämän jälkeen kuulin Joonatanin huoneesta iloisia leikin ääniä. Poika nautti silmittömästi hevosen kanssa leikkimisestä, mutta uskon, että Aadasta Joonatan saisi vielä hyvän leikkikaverin.


”Kulta! Tule tänne keittiöön! ” Justin huusi ja pinkaisin ylös sängystä. Tiesin, että oli tullut se hetki, jolloin Justin ikääntyisi.


”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan” onnittelin Justinia ja puhalsin muutaman onnen puhalluksen torveen. Justin katsoi minua iloisena ja innostuneena.



”Toivo jotain ennen kuin puhallat kynttilät” kannustin Justinia.

”Mitähän sitä toivoisin? Hmm..Aah, nyt tiedän” mietti Justin ääneen.




Katselin innoissani, kun Justin rauhallisesti alkoi puhaltamaan kynttilöitä. Justin oli mielestäni todella keskittyneen oloinen ja näytti nauttivan hetkestä täysin rinnoin.



Justin heilutteli kanssani onnen viirejä ja tuuletti aikuistumistaan iloisesti.
” Enää 30 vuotta ja mä pääsen eläkkeelle. Tästä se elämä vasta alkaa” kuulin Justinin riemuitsevan.




Näin, kuinka Justin pyörähti aikuisuuteen. Mietin samalla, miltä minusta mahtaisi tuntua, kun ikääntyisin. Se, kun tapahtuisi huomenna.



”Todella hyvää tämä kakku. Juuri sopivan kosteaa minun makuuni” sanoin Justinille.

”Niin on. Eikä sitä tiedä, vaikka kohta päästäisiin maistamaan hääkakkuakin.. Mun työkaveri Pinja Myllykoski on ihan mielettömän rakastunut.. Se ei muusta puhukkaan, kun siitä ihanasta kultapuppelistaan” totesi Justin ja mussutteli tyytyväisenä kakkuaan.

”No onkos sillä kultapuppelilla nimeä? Niin, että mahdanko tietää sitä lehden palstoilta?” kysyin uteliaana Justinilta.

”Se on joku Iivana” Justin sanoi syöden jo toista palaa kakusta.





Katsoin hetken kakkuani haikeasti, sillä mieleeni palautuivat Iivanan kanssa vietetyt hetket ja ne tunteet, joita häntä kohtaan minulla oli ollut.

” Toivottavasti se Iivana ei tuota pettymystä Pinjalle. Iivanasta liikkuu juoruja, että se olis aikamoinen naistenmies. Sillä voi olla samaan aikaan useampi nainen kierroksessa” totesin Justinille.





”Vai, että sellainen kaveri se Iivana on miehiään. Täytyy varmaan vähän vihjaista Pinjalle, että katsoo sen häntäheikin perään” sanoi Justin naureskellen.

”Et sitten kerro, että kuulit nuo jutut multa” sanoin vähän hätääntyneesti Justinille.





Kakun syömisen jälkeen olomme tuntui niin täydeltä ja väsyneeltä, että menimme nukkumaan. Justin kuorsasi vieressäni erittäin äänekkäästi.


Aamuyöstä Aada alkoi itkemään jo tuttuun tapaansa. Nukuin niin sikeästi, etten kuullut vauvan itkua. Justin nousi ja yritti saada Aadaa hiljaiseksi, mutta Aada ei hiljentynyt. Lopulta heräsin ja kävelin Justinin vierelle.



” Ota sä tää huutava pikkuneiti syliin” Justin sanoi äreästi.

Otin Aadan syliin ja hän hiljentyi saman tien.
”Se tais haluta vaan äidin huomiota” totesin Justinille.

”Hyvä, että hiljeni. Ärsyttävää herätä joka yö itkuun, johon ei näköjään kenen tahansa syli auta. Onneksi ne rakennusmiehet tulevat tänään päivällä ja tuokin saa oman huoneen” Justin sanoi kiukkuisesti.





”Älä nyt siinä viitsi äristä. Mulla on muuten tänään synttärit” vaihdoin puheenaihetta.

”Saapi nähdä, mitä tykkäät remontin jäljestä. Se on tavallaan sulle synttärilahja” sanoi Justin jo hellällä äänensävyllä.





”Saako meidän pikkuneiti tänään omaan huoneen?” juttelin Aadalle Justinin mennessä vielä vähäksi aikaa nukkumaan.
”Äidin pikku höpönassu” jatkoin lepertelyä vauvalle.




”On se aika vaan kulunut äkkiä. Ei mene enää kauan, kun äidin kulta kasvaa taaperoksi” juttelin Aadalle ja halasin pientä vauvaani. Olin onnekas, kun minulla on sekä tyttö että poika. Tunsin kuitenkin jotenkin syvempää kiintymystä Aadaa kohtaan kuin Joonatania kohtaan, kun hän oli ollut vauva. En vain osannut selittää, mistä se johtui. 


En saanut enää unta, vaan päätin mennä suihkuun. Suihkuun mennessä ajattelin jo mielessäni, miltä mahtaisi meidän uusi kylppäri näyttää.


Aamun tunnit kuluivat nopeasti aamurutiinien parissa. Pian kuulin pihalta kimppakyydin jo tutuksi tulleen torven tööttäys äänen. Astuin reippaasti kyytiin, sillä tiesin, että kun työt olisivat ohi, sitä nopeammin pääsisin näkemään, miltä kotimme näyttäisi.


Kun tulin kotiin, jäin ihailemaan taloamme ulkoapäin. Talomme oli nyt u-kirjaimen mallinen.



Juoksin nopeasti sisään, sillä halusin nähdä kuinka paljon talomme oli muuttunut. Ja olihan se. Remontti ylitti odotukseni mennen tullen.


Talomme näyttää ylhäältä päin upealta. Kylppärimme laajentui ja sain haaveilemani pyykkikoneet helpottamaan arkea. Ja saunasta tuli ihana. Saunatilojen nurkkauksesta löysin myös hierontapöydän. Sitä täytyy kokeilla joku kerta. 


Aadakin sai oman huoneen prinsessaseinillä. Makuuhuoneemme myös vähän suureni ja sieltä löytyy nyt minulle oma työskentelynurkkaus, jossa voin kirjoittaa lehtijuttuni rauhassa.


Lapsiakin oltiin hienosti otettu huomioon remontissa. Pihalle oli ilmestynyt yllätyksekseni oma alue lapsille, josta löytyy keinuja, liukumäki, puumaja ja hiekkalaatikko. Voin jo hyvin kuvitella, kuinka Joonatan telmii leikkikentällämme.



Näin Justinin iloiset kasvot ovelta, kun hän saapui töistä kotiin.
”Mitä tykkäät tuloksesta?” kysyi Justin.

”Tämä on ihana! Kiitos kulta kovasti! Nyt taas pärjäämme jonkin aikaa” sanoin ihastuksissani.

”Mä taidankin mennä tästä kylpyyn” sanoi Justin iloinen virne naamallaan.




Kuulin, kuinka Justin päästi vettä upouuteen kylpyammeeseen. Täytyisi testata sitä joskus itsekin. Olin kuitenkin niin jännittynyt, että päätin alkaa maalailemaan, sillä Justin hoitaisi lapsia, kunhan oli ensin saanut kylvettyä.


Maalasin pitkälle iltaan hyvin keskittyneesti, sillä en halunnut ajatella ikääntymistäni koko ajan. Oli hauska nähdä, kuinka taitoni pikkuhiljaa kehittyivät ja maalaukset alkoivat vähitellen muistuttamaan oikeasti jotakin.


Myöhään illalla koitti sitten minun suuri hetkeni. Tunsin valtavan energian kulkevan lävitseni, kun pyörähdin aikuisuuteen. 


Minun oli vaihdettava tyylini heti aikuisemmaksi ja vähän ehkä enemmän äitimäisemmäksikin. Tyylinmuutos ei kuitenkaan ollut ainut muutos, mitä minulle oli tapahtunut ikääntymisen myötä. Minussa virtaava noitaveri vahvistui niin, että tunsin yhtäkkiä tarvetta ottaa taikasauvan esiin. Olin tästä tilanteesta hyvin häkeltynyt.


Harjoittelin hetken aikaa taikomista lasten ja Justinin jo mennessä nukkumaan. Minun olisi syytä pitää taitoni aisoissa ja varottava julkista taikomista, sillä en halunnut ajatella, mitä siitä seuraisi, jos KillSupers saisi vinkkiä voimistuneista kyvyistäni. Päätin kuitenkin, että harjoittelisin muutaman taian ihan vain puolustukseksi, jos joskus tulisi tiukka paikka.



Justin nukkui sikeästi, kun menin sänkyyn. Ajatuksissani pyöri vielä päivän tapahtumat. Olin onnellinen talon uudesta tyylistä ja remontista, mutta myös hyvin häkeltynyt voimistuneista kyvyistäni. Täytyisi varmaan Justinille mainita asiasta. Jonkin ajan päästä nukahdin syvään uneen.



Aamulla menin katsomaan Aadaa. Aada löytyi Joonatanin huoneesta.
”Äidin oma prinsessa..Onko kova nälkä?” juttelin vauvalle.

”Mulla tuli kiire vähän noiden lasten huutojen kanssa, niin laskin Joonatanin lattialle leikkimään ja Joonatanin sänkyyn laskin hetkeksi Aadan” selitteli Justin hässäkkää lasten kanssa.

”Kyllä mullakin välillä tulee kiire näiden kanssa” sanoin Justinille.





”Lentokone lentää, hui!!” leikin Aadan kanssa.
Otin viimeisistä Aadan vauva-ajoista kaiken irti, sillä Aada ja Joonatan viettäisivät illalla yhteisiä synttäreitä. Aika tuntuu välillä kulkevan kuin siivillä.




Minun ja Justinin mentyä töihin saimme viestin lastenhoitopalvelusta, että vakihoitajamme oli lähtenyt harjoittamaan toista ammattia, joten meille tulisi uusi lastenhoitaja Jussi Hamelin nimeltään. Ainakin Jussi osasi pitää Aadan hiljaisena ja iloisena, joten olimme tähän järjestelyyn ainakin vielä ihan tyytyväisiä.


Voimieni vahvistuessa en enää palannutkaan töistä kimppakyydillä vaan olin saanut aivan uuden kulkupelin nimittäin luudan. Olin samalla sekä innoissani että kauhuissani, miten lentely luudalla onnistuisi. Enkä missään nimessä halunnut ajatella sitä, mitä muut ajattelisivat minusta, jos näkisivät minut luudan varrella.


Löysin Murun vessasta hiekkalaatikostaan. Siitä tulikin mieleeni, että jonkun olisi syytä taas pian puhdistaa Murun laatikko. Ja se joku en aikonut olla minä.



”Tulepa Muru tänne niin harjataan sinulta takut pois” sanoin Murulle.

Muru tuli käskystä luokseni ja mietin kissaa harjatessa, että tätäkö niissä lukemissani kirjoissa tarkoitettiin, kun niissä noitakirjoissa kerrottiin, että olisi hyödyllistä osata ymmärtää kissaa.




Justinkin oli muuttanut vähän tyyliään, kun oli huomannut minun tyylimuutoksen. Ihailin sitä, kuinka Justin jaksoi viettää aikaa Joonatanin kanssa jutellen lapsen kanssa. Kova työ kuitenkin kannatti, sillä Justin sai opetettua Joonatanin puhumaan ja voin sanoa, että olin todella helpottunut. Meinasin jo alkaa opettamaan pojalle tukiviittomia, mutta ihanaa, kun hän viimein oppi puhumaan.



”Ajellaanpa vähän mopolla” sanoi Justin Joonatanille, kun laittoi pojan vimpaimen kyytiin. Katsoin isää ja poikaa olohuoneen ikkunasta ja yritin kuunnella heidän jutteluaan.

”Miten mopo sanoo?” jatkoi Justin ja katsoi innokkaana lapsen keinumista.

”Pruum pruum” päristeli Joonatan esimerkiksi.




Näin ikkunasta, kuinka Joonatan nautti vimpaimen kyydissä keinumisesta. Joonatan ilmeisesti otti kaiken irti viimeisistä hetkistään taaperona.


Elämänsä ensimmäisen täydenkuun aikaan Joonatan otti harppauksen lapseksi. Näin energiapurkauksen hänen ympärillään, kun Joonatan kasvoi.


Joonatanin hitaasta kehityksestä johtuen poika sai luonteenpiirteekseen kleptomaanin. Tiesin, että siitä piirteestä ei seuraisi mitään hyvää ja saisimme Justinin kanssa olla vahtimassa pojan liikkeitä ja käyttäytymistä.



Sitten koitti se haikea ja samalla myös hirveän jännittävä hetki, kun pieni prinsessamme Aada kasvaisi taaperoksi. Jännitin, sillä minulle selviäisi nyt, olisiko tyttöni perinyt ne kuuluisan pelottavat noitageenit.




Järkytykseni oli suuri,kun huomasin, että  Aada oli perinyt noitageenit. Hänen tukkansa siniset raidat varmistivat sen. Huomasin kuitenkin, että Aada oli perinyt isänsä silmien värin. Elämämme ei tulisi olemaan tästä eteenpäin helppoa, kun poikamme oli luonteenpiirteeltään kleptomaani ja nyt tyttäremme oli noita. Saisimme olla tästä lähin varpaillamme niin KillSupersin kuin muun maailmankin kanssa.


Nostin Aadan syliini. Pitäessäni lasta sylissä tunsin Aadaa kohtaan syvää kiintymystä, sillä meillä oli erityinen side, joka yhdisti meitä. En olisi ainoa kummajainen tässä perheessä.


Kutittelin Aadaa ja sain kuulla hänen kirkkaan ja heleän naurunsa. Olin järkytyksen kadotessa onnellinen, vaikka tiesin, että meidän täytyisi nyt olla entistäkin varovaisempia. En tiedä, mitä tekisin, jos Aadalle sattuisi jotakin.



Nautin Aadan kanssa leikkimisestä.
”Äidin oma pikku noita” juttelin Aadalle samalla häntä kutitellen.
”Äiti aikoo pitää sinusta hyvää huolta. Eihän sitä tiedä, vaikka olisit joskus sukumme perijä. Toisaalta äiti vois vielä haluta sinulle yhden leikkikaverin vielä” kerroin Aadalle hänen nauraessaan viattomasti.




Täydellä kuulla oli näköjään muitakin vaikutuksia perheeseemme. Muru oli nimittäin salaa hypännyt keittiötasolle ja mennyt syömään ruokaa, joka oli jäähtymässä. Minun tuli kiire käydä nuhtelemassa Muru pois ruuan kimpusta. Perhessämme vaikuttaa olevan lähes koko sakki jonkinlaisia kuuhulluja.


Minulla oli selkäpiissäni omituinen tunne siitä, että täydenkuun aikaan en ollut tässä kaupungissa ainut omituinen otus. Onneksi en kuitenkaan vielä tiennyt, kuinka oikeassa tuntemukseni tässä asiassa olivatkaan.



Tuntemukseni olivat selvästi herkistyneet täydenkuun aikaan. Aavistin, että jotain pahaa tulisi vielä tapahtumaan, mutta aion pysyä valppaana ja suojella perhettäni loppuun asti.










Paljon tapahtui siis tässä osassa.. Arvostan taas kommenttejanne :) Osuvatko Alinan aavistukset oikeaan? Onko Aada vaarassa? Tietääkö Joonatan hankaluuksia? Näihin kysymyksiin saatte vastauksia seuraavissa osissa :D

15 kommenttia:

  1. Hoh, kestipä kauan, kun sain osan luettua :D Ei se kyllä haittaa, aikaa on nimittäin rutkasti. Mistä keksit noille hahmoille nimet? Alina, Justin, Joonatan ja Aada... Siinäpä vasta konkkaronkka Murua unohtamatta! Onko Muru muuten jo aikuinen? Vanhentuuko se pian? Ihana talo tuli remonttimiesten jäljiltä Vanamoille ;) Vuodenaikojen tultua tästä legacysta tulee entistä parempi, kun saa sentään talven, kesän, kevään ja syksyn kehiin – se tuo aitoutta lisää. “Aikaahan” minulla oli lukea tässä rutkasti :D Ihana kyllä tämä osa ♥ Kuten cboxiisi jo laitoinkin, niin tadaa; Hengentuotteissa on tarjolla uutta luettavaa (ja katsottavaa). Kommentti on sallittua :)

    ~ Ceb

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! Ja tahdon kiittää sua tosi paljon noista ohjeista, jotka annoit tohon bloggerin fontti-juttuun, sain nimittäin tuon fontin nyt muutettua sellaiseksi kuin halusin :) Lupaan, että seuraava osa on lyhkäsempi, mutta varmaan nyt ymmärrätte, miksi "taistelin" tämän osan kirjoittamisen kanssa :D Noista nimistä: Alinan keksin kun mietin, mikä sopii sukunimi Vanamon kanssa ja halusin perustajalle nimen, johon ei kyllästy..Justinin taisi keksiä peli(ja onhan pari laulajaa sen nimisiä), Aada on musta tosi nätti tytön nimi ja oon nyt vähän nimenny sen mukaan tän perheen lapset, että jos tyttö ni alkaa äidin nimen ekalla kirjaimella ja jos poika ni isän nimen ekalla kirjaimella..Lisäksi mulla on yhdessä vihossa laitettu nimilista,mistä sitten valkkaan nimiä tarinaan tarpeen mukaan..Muru on jo aikuinen, se tais aikuistua viime jaksossa tai jo aikasemmin..Enkä kyl nyt muista, vanheneeko Muru jo pian eläkeläiseksi :)Kiva, kun tykkäsit talosta :) Mä en kauheasti koe tota rakentelua mun vahvuudeksi ni odotan sitä blueprint-tilaa kovasti, joka tuli uusimman päivityksen mukana..Mä en millään malta odottaa enää Vuodenaikoja, juurikin tuon takia, kun se tuo tähän tarinaan niin paljon sisältöä lisää ja sitä aitoutta..Mutta te varmaan maltatte lukea vielä yhden osan ilman vuodenaikoja, osaan 10 kun on jo kuvat otettu..Ja en aio nyt Vanamoilla ennen pelata, ennen kuin oon saanu sen lisärin (kokeilen varmaan jotain uutta kaupunkii täs välis, ku mieli pelata iskee kuitenkin viikolla) :D

      Poista
    2. Nopea vastaus! Vielä yksi kysymys; millä kirjoitusohjelmalla kirjoitat Vanamoita? Office Wordilla kirjoitan legacya, mutta poistin sen, koska se vei liikaa tilaa. Millä kirjoitat ja mistä olet ladannut sen?

      Poista
    3. Ihan tolla Microsoft Office Wordilla kirjoittelen Vanamoita ja oon ostanu sen pari vuotta sitten..Mut netissä on esimerkiksi OpenOffice-kirjoitusohjelma, joka on ilmainen,mutta en tiedä kuinka paljon se vie tilaa..Joo nopeasti vastasin..Unohduin vähän tähän koneelle, enkä muistanu et mun ois pitäny tehdä vohvelei iltapalaks :D No sitä sattuu aina välillä :)

      Poista
    4. Okei.. Kuinka paljon sulla vie tilaa Vanamot? Itselläni on Microsoft Office Word ja se on tosi hidas..

      Poista
    5. Kävin just katsomassa ni mun lctarina-kansio koneella on tällä hetkellä 1,41Gt, mutta se sisältää aika paljon kuvia (kuvat ns pelisessioittain, joista sit käyn kuvia valkkaamassa ja sit omat kansiot osien kuville ja sit vielä ne wordi-tiedostot)..Wordi on mulla kyllä nopea ja se tallenteleeki itekseen aina välil(mul on 2010 versio)..Mä en niin huolissani oo vielä tosta tilasta, ku koneen kovalevyl on vielä tilaa noin puolet.. :D

      Poista
  2. Olipas piristävä osa jotenkin! Vaikka siinä toki olikin näitä "pelottelujuttuja" :D
    Alina ja Justinkin saivat jo osakseen hieman ryppyjä, stilasit heidät oikein kivasti (: Ja voi että, miten lapsista voikin tulla noin kauniita? <3 Aivan ihanaa, Aadakin on aivan älyttömän suloinen (: Mutta mustat hiukset...:/ Uskon KillSupersien kyllä aistivan sen ja suunnittelevan keljuuksia..
    Mahtavaa, jos lapset saisivat vielä pikkusisaruksen :))
    Talosta näytti tulevan oikein viihtyisä, olisi ollut kiva nähdä lähempiä kuvia saunasta, nimittäin omaa peliäni en ole saanut aikaiseksi avata...:D Mutta ehkä sitten myöhemmin (:
    Kaikenkaikkiaan mukava osa, jatkoa odotellen (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset hauskasta kommentista! :) Mun oli vähän pakko laittaa noita "pelottelujuttuja", ku oon huomannu, että ihmiset toivoo lisää draamaa, ni mä vähän pohjustin tolla tulevaa ;) Kiva, että tykkäsit Alinan ja Justinin tyyleistä, Justinia oli itseasias haastava stailata, ku tuntui ettei mikään hiustyyli istunut kunnolla ja samaa en halunnu sit jättää sille..Aadasta tuli myös hurjan söpö, vaikka nyt perikin äitinsä hiukset..Saunasta on luvassa parempia ja lähempiä kuvia seuraavassa osassa :D

      Poista
  3. Kyllä huomasi, että tuli Supernatural tämän osan myötä enemmän näkyviin. :D
    Hyvä osa oli, en osaa oikein muuta sanoa!

    Ja vastaan nyt täällä kysymykseesi, eli olen kyllä aikeissa hankkia vuodenajat. Jos se vaikka auttaisi minua motivoitumaan taas DiMatteoiden suhteen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista! Hauskaa, että pistit silmään tuon Supernaturalin esiin tulon :D Loppuosan kuvissa onkin tollanen jännä hehku, jonka täysikuu aiheuttaa ja tulihan siitä paljon muutakin esiin :D

      Toivottavasti saat motivaation takasi DiMatteoiden suhteen Vuodenaikojen myötä :D Mullaki iskee välillä hetkellisiä motivaation puutteita, jos peli on jotenkin tylsässä kohtaa tai temppuilee hirveästi tai sitten jos ei seuraavaan osaan keksi mitään, mitä siinä tapahtuisi.. Siin kohtaa kyl auttaa se, ku pelaa hetken jollain muulla tallennuksella, sitä voisit vaikka kokeilla :)

      Poista
    2. Mä en oo nyt muuta tehnytkään, kuin pelaillut muilla tallennuksilla. :--D

      Poista
  4. Ekaks täytyy sanoo että JIPII että Aadata tuli noita perimää. ;3 Uusi talo on ihan kivan näköinen. Mäkin hauaisin saunan ja kaikkee mutakin storesrta. ;C Kävin tänään DigiExspo messuilla ja sielä sai kokeilla The Sims 3 vuodenaikoja. Oma suosikki juttuni oli nettideittailu.. Eli simit voivat tehdä nettideittailu profiilin ja viestitellä toisilleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista! Kiva, että tykkäsit talosta, rakentelu kun ei oo mun vahvuus..Ja Aada peri noitageenit :D Storesta juu löytyy kaikkee kivaa, nyt odotan sitä uutta kaupunkia Monte Vistaa, jonka mukana tulee se joku uuni, mil sai tehtyy kivoi ruokii.. Mä tiesin, että se nettideittailu tulee tuon Vuodenajat lisärin mukana(kuten kaikkee muutaki kivaa), mut sitä en tienny et ne voi viestitelläki toisilleen, mä luulin et ne voi klikkailla siel jotain tyyppii ja lähettää treffipyyntöjä :D Mutta tota lisäriä odotellen :) Mä koitan saada osan 10 ulos ennen ku tuo lisäri ilmestyy, oon jo pohjustanu sen valmiiks aika hyvin, teksti ja kuvan muokkaus vaan puuttuu :D

      Poista
  5. Olipas siinä mukava osa. Arvasin että Aada perii noitageenit. Saas nähdä milloin KillSuperit tietävät asiasta. Toivottavasti perhe on valmis kun alkaa tapahtua.

    Vai tuli Joonatanista kleptomaani. Hauskaa. Siinä onkin isukille selittäminen kun poliisin poika näpistelee.
    Suloisia lapsukaisia ja olisipa kiva nähdä jos perheeseen syntyisi vielä lapsi niinkuin Alina taisi vähän toivoakin.
    Ihana osa ja jatkoa jään odottelemaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitokset ihanasta kommentistasi! :D Vai arvasit tuon Aadan noitageenien perinnän :)Mä en taas ajatellu tota Joonatanin luonteenpiirrettä tolta kannalta, mutta todellakin on siinä selittämistä kun pojan isä on poliisi :D Se jääpi nähtäväksi, saavatko Aada ja Joonatan tulevaisuudessa vielä sisaruksen..Kiva, että tykkäsit osasta, kun tämä osa oli nyt vähän pitkä.. Niin ja toivottavasti Kilpisetkin saisivat pian jatkoa :)

    VastaaPoista