keskiviikko 12. joulukuuta 2012

11. Uuteen aamuun

Vihdoin sain tämän osan julkaistua! Kesti vähän testailla Vuodenajat-lisäriä muilla tallennuksilla ennen kuin uskalsin alkaa pelaamaan taas Vanamoilla. Ja olen ottanut vuodenajat jo tähän osaan mukaan :) Lukuiloa kaikille! :D


Söin aamupalaani keittiössämme tuttuun tapaan ennen töihin lähtöä. Joonatan tuli usein kanssani samaan aamiaispöytään, kuten tänäkin aamuna. Arkemme kotona oli sujunut tasaisesti useita kuukausia siitä, kun Justin oli tullut KillSupers järjestöön kuuluvan Nipan hakkaamaksi ja varoittamaksi. Justin ei mielestäni ollut muuttunut kauheasti tapahtuman johdosta, mutta sen verran vainoharhaisemmaksi, että meillä nykyään ovet pidetään visusti lukittuina. Raskautenikin oli edennyt vauhdilla ja laskettuun aikaan ei ollut enää kuin kaksi viikkoa jäljellä.



”Olethan jo tehnyt läksyt?” kysyin pojaltani kimppakyydin jo odottaessa pihalla.

”Joo, olen mä jo läksyt tehnyt. Mä varmaan katson telkkarista lastenohjelmia siihen asti, kunnes bussi tulee hakemaan. Niin ja hiljasella tietty, ettei iskä herää, ku sil on vapaa päivä” sanoi Joonatan itsevarmasti.

”Hyvä juttu. Olehan reipas koulussa ja muista viittailla tunneilla ahkerasti” sanoin vielä pojalle ja toivoin salaa Joonatanin tuovan kavereita kotiin koulun jälkeen.




Astuessani kimppakyydin kyytiin minun oli pakko pyytää kuskia laittamaan ilmastointia viileämmälle. Kesän viimeiset päivät olivat yllättäneet minut kuumuudellaan, joka teki raskaana olostakin vielä tukalampaa mitä se jo oli.


Olin vaihtanut Aadalle puhtaan vaipan ja antanut maitopullon juotavaksi ennen kuin lähdin töihin. Joonatania en velvoittanut vahtimaan kouluaamuisin Aadan perään, joten tiesin Aadan pärjäävän huoneessaan turvallisten lelujensa parissa. 


Yllätyksekseni ollessani töissä Justinin työpuhelin alkoi soimaan makuuhuoneessa ja se ei voinut tietää kuin yhtä asiaa: Justinin niin harvojen vapaapäivien katoamista. Justin nousi sängystä murheellisen näköisenä, sillä olisi minuakin harmittanut joutua vapaapäivänä lähtemään töihin. Justin oli viime päivinä ollut muutenkin vähän masentuneen oloinen, mutta en ollut siitä vielä huolissani, sillä voihan olla, että kesän loppuminen saattoi harmittaa Justinia jo etukäteen.


Minua ja salamaakin nopeammin Justin puki työvaatteet päälle, soitti lastenvahtipalveluun ja hyppäsi virka-autonsa kyytiin. Justin turvautui vieläkin aurinkolaseihinsa, joilla hän alkuun töissä peitti mustan silmänsä, mutta joka jo onneksi oli parantunut eikä muistuttanut minua enää tapahtuneesta. Tunsin harteillani olevan hirveän raskas taakka, joka vaaransi myös minulle rakkaimman simin elämän.


Sain kesken työpäiväni puhelun lastenvahtipalvelusta, että vakituinen lastenhoitajamme ei enää pääse tulemaan ja hänen tilalleen tulisi uusi harjoittelija nimeltään Sara Takkinen. Osasin arvella Aadan reaktion kotona äkillisiin muutoksiin, joten koitin hoitaa juttuni töissä mahdollisimman nopeasti valmiiksi.


Aada arvatenkin osoitti mieltään vahvasti eikä mikään, mitä lastenhoitaja yritti tehdä ollut hyvä. Aada huusi niin lujaa kuin kurkusta lähti ääntä, jolloin itse välillä sorrun samaan kuin mitä Sarakin eli peitän korvani tytön huudolta.


Saatuani työt valmiiksi kiiruhdin kotiin. Lastenhoitaja ilmeisesti kuuli kimppakyydin auton äänen, sillä hän juoksi minua vastaan pihalle ja suuntasi tontiltamme pois. Nostin Aadan syöttötuolista pois ja vein väsyneen, mutta hiljentyneen tytön nukkumaan omaan sänkyynsä.


Vaihdoin työvaatteet pois mukavaan kotimekkooni ja aloin leikkimään Murun kanssa laserin jahtausta. Kyseinen leikki innosti Murun aina leikkimään, vaikka kissalle oli ikää jo karttunut, eikä kaikki jutut olleet enää yhtä innostavia.



”Hah haa, etpäs saakkaan kiinni” ärsytin Murua leikkimään.
”Saanpas, kunhan keskityn kunnolla” vastasi Muru minulle ja syöksyi nappaamaan laser pilkkua kiinni.




Aloitin valmistelemaan meille päivälliseksi sushia, sillä Joonataninkin oli jo aika totutella vähän vieraampiin makuihin. Poika oli ollut hirveän väsynyt ja mennyt koulusta tultuaan suoraan nukkumaan pienet päiväunet, mutta uskoin, että hänelle maistuisi ruoka herättyään.




Aadakin heräsi omilta päiväuniltaan minun tehdessäni sushia. Justin tulikin töistä juuri parahiksi ja meni nostamaan tyttärensä pois sängystä.
”Hiiri tulee!” kiljahti Justin ja teki tytölle kutitushyökkäyksen.
”Ei taa!” sanoi Aada ja naureskeli tyytyväisenä isänsä sylissä.





Kesken ruuan laiton tunsin voimakkaan vihlaisun vatsassani kuin veistä olisi isketty vatsaani. Laitoin kädet vatsalleni ja tunsin, kuinka vatsani kiristyi kovaksi palloksi.



”Aiiii!!” kiljuin keittiössä ja pitelin vatsaani.
”Justin!! Tule äkkiä tänne. Supistukset alkoivat etuajassa!” huusin Justinille, joka oli vielä lastenhuoneessa Aadaa viihdyttämässä.





”Ei tää vielä sais syntyä” tuskailin supistusten välistä.

”Nytkö se tulee, nytkö se tulee??” panikoi Justin takanani.

”Soita äkkiä sairaalaan, että olen tulossa sinne ja hanki lapsenvahti ja tule perässä” ohjeistin Justinia ja lähdin ovesta ulos kohti sairaalaa.




En ehtinyt soittamaan edes taksia, sillä sen verran paniikissa olin ennenaikaisista supistuksista, jotka vain voimistuivat koko ajan. Hyppäsin luutani kyytiin ja lensin sillä niin kovaa, että kipinävana jäi jälkeeni.


Pian olinkin sairaalan ovilla ja hoitaja vei minut tutkimushuoneeseen. Jäin sängylle makaamaan ja odottelemaan, kun hoitajat ja lääkärit toivat erilaisia laitteita huoneeseen.


Maatessani sairaalassa Justin oli saanut hankittua päivystävän lastenhoitajan katsomaan Aadan perään ja matkusti virka-autollaan sairaalalle. Olin helpottunut, kun mieheni saapui tutkimushuoneen ovesta sisään, sillä kaipasin nyt eniten maailmassa mieheni tukea.



”Tämä voi vähän sattua” varoitteli lääkäri minua ja paineli vatsaani voimakkaasti ja hetken päästä lääkäri taas teki ultraäänitutkimuksen.
”Ei näköjään auttanut tuo kääntämisyritys. Toinen vauvoista on perätilassa eli väärinpäin eikä kääntämisyritykseni auta. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä hätäsektio, sillä vauvat ovat päättäneet saapua tähän maailmaan vielä tänään ja olet avautunut jo sen verran paljon, että pakkolepokaan ei tähän enää auta” sanoi lääkäri.

”TOINEN?? Onko siellä kaksi vauvaa?? Yksihän siellä piti vain olla!!” huusi Justin järkyttyneenä tajutessaan tilanteen.

Minut vietiin leikkaussaliin ja Justin oli koko ajan vieressäni. Pian saimme pideltäväksemme kaksi maailman suloisinta vauvaa ja olin ikionnellinen, että lapset selvisivät synnytyksestä.




Pääsin sairaalasta pois jo kaksi päivää synnytyksestä, sillä en ollut enää mikään ensikertalainen ja vauvatkin oltiin saatu sairaalassa yhtenäiseen rytmiin, jolloin kaksosten hoito kotona sujuisi helpommin. Justin tuli hakemaan minua ja tyttöjä sairaalasta. Kuljin edeltä ja pitelin sylissäni Annikaa, joka oli kaksosista vanhempi viisi minuuttia ja huomasin, kuinka vauva silminnähden nautti ulkoilmasta. Justin tuli perässäni kantaen Annaa, joka oli sen viisi minuuttia tytöistä nuorempi ja jo sairaalassa ollessaan nautti lämpimästä peittojen alla makoillessaan.


Justin oli järjestänyt meille kaksi taksia, sillä hän halusi varmistaa, ettei minulle ja Annikalle sattuisi mitään matkan aikana. Minusta järjestely oli vähän turhankin ylisuojeleva, sillä helpommin Justin olisi pystynyt meitä suojelemaan yhteisessä taksissa. Justinin mielen olivat kuitenkin täyttäneet viime aikoina erilaiset salaliittoteoriat, joten en viitsinyt protestoida tätä järjestelyä vaan matkustin toinen vauvoistani sylissäni kohti kotia mukavia samalla taksikuskin kanssa rupatellen.


Justin oli saanut hankittua taas päivystävän lastenvahdin meille siksi aikaa, kun hän tuli hakemaan minua ja kaksosia sairaalasta. Päivystävä lastenhoitaja oli tehnyt hyvin työnsä, sillä kurkatessani Joonatanin huoneeseen, huomasin pojan olevan jo syvässä unessa.


Aadakin nukkui huoneessaan, kun kävelin pieni nyytti sylissäni kohti makuuhuonetta. Aada oli tosi suloinen nukkuessaan ja mietin jo mitä hän mahtaisi ajatella isosiskon roolistaan.


Laitoimme Justinin kanssa kaksoset kehtoihin ja menimme nukkumaan. Meidän oli yritettävä nukkua hetken aikaa aina, kun se oli mahdollista, sillä sairaalasta oltiin varoiteltu, että unet saattaisivat jäädä vähiin näin alkuun vauvojen herätessä usein myös yön aikana syömään. Minulla oli kuitenkin vahva tuntemus siitä, että selviäisimme hyvin näinkin ison perheen kanssa, vaikka lapsia olikin meillä nyt neljä suunnitellun kolmen sijaan.


Kaksi viikkoa kaksosten kotiutumisen jälkeen Joonatan alkoi käyttäytymään vallattomammin, jonka tulin tuntemaan nahoissani yhdessä Justinin kanssa. Oli torstai aamu ja minun vielä nukkuessa Joonatan hiippaili kylppäriin ja viritti suihkuun pienen ansan. Onnistuessaan ansan virityksessä Joonatan virnisti ilkeästi ja jäi odottamaan kumpi uhriksi osoittautuisi; joko isä tai minä.


Joonatan istui keittiön pöydän ääressä tekemässä läksyjään, kun heräämisen äänet kantautuivat hänen korviinsa. Nousin sängystä hoitamaan kaksosia, kun taas Justin oli päättänyt mennä suihkuun ja käveli kohti kylppäriä.


Justinilla oli samanlainen tapa kuin minullakin nauttia lämpimän veden valumisesta pitkin kasvoja eikä hän huomannut suihkussa ollessaan mitään normaalista poikkeavaa. 


Vasta suihkuttelun jälkeen katsottuaan peiliin, kuulin kuinka Justin mesosi kylppärissä kovaan ääneen ja laittoi veden valumaan uudelleen. Luulen Justinin arvanneen heti kenen pilan kohteeksi oli joutunut.


Justinin ollessa suihkussa kimppakyytini tuli hakemaan minua töihin. Yllätyksekseni ilma oli synkkä ja satoi vettä rankasti. Kuulin myös pieniä jyrähtelyjä jostain kaukaa, sillä olihan ukkoset hyvin tyypillinen ilmiö erityisesti loppukesästä. Juoksin kiireesti autolle, sillä en halunnut olla töissä koko päivää litimärissä vaatteissa.


Kun Joonatan kuuli koulubussin tööttäyksen, hänelle tuli uskoakseni todella kiire, koska ei ollut joutunut kohtaamaan isäänsä vielä suihkupilan tehtyään. Ukkonen pauhasi pihalla ja poika juoksi bussiin sateelta ja luullakseni myös isältään karkuun.


Justin katseli kiukkuisena aurinkolasiensa takaa kohti koulubussia, joka ei ollut ihme, sillä olisin itsekin saanut raivarin, jos olisin saanut ansan niskaani.



Valuin vettä, kun saavuin töistä kotiin. Annika huusi kehdossaan ja menin lohduttamaan häntä.

”Ei äidin kullan tarvitse itkeä. Onko sulla nälkä?” lepertelin ja kyselin vauvaltani.

Annoin Annikalle tuttipullosta maitoa ja hetken päästä vauva nukahti kesken syömisen. Laskin vauvan kehtoonsa nukkumaan. Anna tuhisi tyytyväisenä kehdossaan, joten menin seuraavaksi katsomaan Aadaa.





”Hämähäkki tulee ja kutittaa!” leikin äänekkäästi Aadan kanssa ja Aada nauroi tyytyväisenä sylissäni.

”Äiti, mä sain tänään uuden kaverin koulussa. Voiko se tulla leikkimään meille huomenna?” kysyi Joonatan minulta.

”Meillä on huomenna vapaapäivä, kun on laiskottelupäivä. Tehdään jotain kivaa huomenna yhdessä” sanoin Joonatanille.

”Selvä” totesi Joonatan ja marssi topakasti huoneeseensa. 




Hetken leikittyään huoneessaan Joonatan tuli tekemään läksyjä keittiöön samalla, kun olin kaivamassa jääkaapista sushin tähteitä. Istuuduin sohvalle ja samassa kuulin istuuduttuani epäilyttävästi pierua muistuttavan äänen. Nyrpistin nenääni samalla, kun mulkaisin Joonatanin suuntaan. Keppostelusta olisi tultava loppu.


Pian tapahtuneen jälkeen Joonatan huikkasi minulle hyvät yöt ja kiiruhti huoneeseensa nukkumaan.



Syödessäni ateriaani loppuun istahti Justin viereeni ja hänkin joutui pierutyyny ansan uhriksi. Justin nyrpisti nenäänsä ja mulkaisi keittiöön päin vihaisena, vaikka poika oli ehtinyt jo mennä nukkumaan.

”Ensin suihkuväri pila ja nyt vielä tämäkin” paasasi Justin vieressäni.

”Mäkin jouduin pierutyyny ansan uhriksi, mutta en sanonut Joonatanille vielä mitään” sanoin Justinille lusikoidessani viimeisiä sushin rippeitä lautaseltani.

”Mulla menee hermot sen pojan kanssa. Miksi se on alkanut virittelemään talon täyteen ansoja?” ihmetteli Justin.

”Selvitetään se huomenna, kun viedään poika rannalle uimaan. Huomenna on laiskottelupäivä niin tarjotaan pojalle vähän meidän huomiotamme” sanoin ovelasti Justinille.

”Selvä homma. Toivottavasti ideasi onnistuu ja keppostelu loppuu ainakin edes hetkeksi” sanoi Justin vieressäni jo vähän pirteämmin.




Olimme niin syventyneitä keskusteluun, ettemme huomanneet, kuinka etupihallemme laskeutui avaruudesta muukalainen. Muukalainen kävi huomaamattani ovemme takana, mutta ei päässyt sisään ovesta, sillä Justin oli varmistanut töistä tullessaan, että ovi oli ja pysyi visusti lukossa.


Olisin halunnut nähdä, kuinka muukalainen meni takaisin alukseensa ja kohosi naapurimme talon vieressä takaisin kohti korkeuksia ja katosi sinne, mistä oli tullutkin.


Laiskottelupäivän aamuna Justin oli noussut sängystä  ennen minua ja antoi huomiotaan Aadalle. Justin oli päättänyt ennen nukkumaan menoa ja sanonut minulle aikeistaan opettaa Aada vihdoinkin kävelemään.



Kaksoset aloittivat tutuksi tulleen itkunsa, mutta kuulin iloisten touhujen ääniä olohuoneesta.

”Tule tule Aada tänne! Isi ottaa sut kiinni” kuulin Justinin houkuttelevan Aadaa kävelemään luokseen.
Aada keräsi hetken aikaa rohkeutta ja alkoi ottamaan pieniä haparoivia askelia kohti isäänsä. Minut valtasi uteliaisuus ja kurkistin salaa ovelta, kuinka kävelyharjoitukset sujuivat.





Näin, kuinka Aada pääsi kertaakaan kaatumatta kävellen isänsä käsivarsille ja tiesin, ettei menisi enää kauaa, kun tyttö juoksentelisi ympäri taloamme.

”Joonatan, valmistu lopettelemaan roistojen jahtaus, sillä heti, kun äitisi on valmis, lähdemme rannalle uimaan” kuulin Justinin sanovan Joonatanille samalla Aadaa opettaen kävelemään.

”Jee!!” kuulin Joonatanin kiljuvan riemuissaan.

”Mennään vain me kolme: äitisi, sinä ja minä ja tänne tulee lastenhoitaja vahtimaan Aadaa ja kaksosia. Varmaan myös Muru katsoo vähän tyttöjen perään” kuulin Justinin kertovan Joonatanille.




Rannalle päästyämme huomasin, että emme olleet ainoat, jotka olivat päättäneet tulla viettämään laiskottelupäivää rannalle. Koko ajan vaikutti porukkaa tulevan lisää ja minusta se oli hauskaa. Katselin, kuinka Joonatan miettiväisenä katsoi isänsä touhuja, joka jo käveli uimahousut jalassaan kohti syvemmälle merta. 


Pian Joonatan vaihtoi uikkarit jalkaansa ja näin, kuinka hän alkoi uimaan pitkiä vetoja kohti Justinia ja uimapatjaa. Justin nautti silminnähden loikoilusta auringon alla eikä meillä ollut kiire mihinkään. Tänne lähtö oli mielestäni hyvä idea ja olihan tällä rannalla kertynyt hyviä muistoja Justinin kanssa jo aiemmin ennen lasten tuloa.



Uskaltauduin itsekin pikkuhiljaa kävellä veteen, mutta se tuntui jaloissani liian kylmältä. Päätin totuttautua rauhassa veteen ja katselin Joonatanin ja Justinin puuhastelua vedessä.

”Iskä, päästä minut välillä siihen patjalla kellumaan” kuulin Joonatanin esittävän vaatimuksen isälleen.

”En päästä vielä, käy ensin polskimassa vähän kauempaa niin pääset sitten” vastasi Justin Joonatanille ja näin, kuinka poika lähti uimaan kauemmas.





Jatkoin totuttelua veteen ja tarkistin samalla mukaani ottamallani multitäppärillä sähköpostit ja blogini, jota pidän Simspäivää-lehden nettisivuilla.

”Luovutin uimapatjan pojalle. Tuupa säkin jo veteen siitä” yllytti Justin minua.

Hän otti minua kädestä kiinni ja kiskoi minut veteen. Samalla hän antoi minulle nopean suukon ja uimme hetken aikaa kahdestaan Joonatanin loikoillessa uimapatjalla.




Muutamaa tuntia myöhemmin, kun olin jo uimassa rantaan päin, kuulin jonkun rannalla  huutavan kaikille, että vedessä on hai. Lisäsin vauhtia ja uin reippaasti kohti rantaa samalla pitäen silmällä missä lapseni oli.



Olimme Joonatanin kanssa samoihin aikoihin kävelemässä kohti rantaa, kun sain kivan idean.

”Otetaanko juoksukilpailu piknik-korille? Voittaja saa juoda ylimääräisen limpparin, koska niitä on mukana neljä, vaikka meitä onkin kolme” ehdotin Joonatanille.

”Kiinni veti” sanoi Joonatan ja lähti saman tien juoksuun.




Katselin, kuinka poika juoksi riemuissaan kohti piknik-koria, sillä olihan uimisessa tullut nälkä. Päätin myös, että nyt olisi aika toteuttaa suunnitelma, jota olin päässäni pyörittänyt rakkaan poikani varalle.



Istuimme Joonatanin kanssa piknik-viltille ja aloimme tutkimaan, mitä korista löytyisi. Justin oli vähän matkan päässä etsimässä keräiltäviä esineitä. Näin, kuinka muutamat simit kävivät jututtamassa häntä, sillä muut tunnistivat Justinin vapaa-ajallaankin poliisiksi.

”Joonatan, sähän tiedät, että isäsi on poliisi. Luuletko, ettemme ole arvanneet, ketä on ollut pierutyyny- ja suihkupilojen takana?” kysyin Joonatanilta suoraan.

”No okei, mä olin niiden pilojen takana. Mä halusin saada teidän huomion, kun te vaan ootte hoitanut tyttöjä, ettekä oo olleet huomaavinaan mua” sanoi Joonatan apeasti.

”Eli sä oot vaan halunnut huomiota minulta ja Justinilta. Ootko sä vähän mustasukkainen tytöille?” kysyin pojalta.

”Ehkä mä vähän olen mustasukkainen. Mutta tänään mulla on ollu tosi kivaa teidän kanssa, eikä harmita enää yhtään, ettei mun kaveri päässy tänään meille kylään” sanoi Joonatan jo iloisemmin.

” Meillä on nyt vähän ollut kiirettä vauvojen kanssa, mutta kyllä se pian helpottaa. Ja me yritetään huomioida sua myös paremmin tästä eteenpäin. Lupaatko, ettet tee kepposia enää vähään aikaan?” kysyin lopuksi pojalta.

” Joo mä lupaan” sanoi Joonatan nopeasti.




Söimme juustohampurilaisia ja joimme kylmää jääteetä. Näin Justinin jo kaukaa kävelevän meitä kohti. Pian hän istui seuraksemme ja iskin hänelle silmää merkiksi, että olin jutellut pojan kanssa.



Joonatan sai meistä ensimmäiseksi syötyä. Huomasin, kuinka aurinko oli alkanut laskemaan, mutta en halunnut päivän vielä loppuvan.

”Mä pyydän anteeks iskä niitä piloja” sanoi Joonatan pahoillaan.

”Saat anteeksi. Ja olen mäki joskus nuorempana muutaman kepposen tehnyt” sanoi Justin samalla hodariaan mutustaen.

”Tää ranta on aika tärkeä paikka meille entuudestaan. Isäsi kosi minua täällä ja menimme  saman tien kihloihin ja naimisiin” kerroin Joonatanille.

”Aika siisti juttu!” hihkaisi Joonatan.

”Jaa-a. Miten olisi, jos mentäis vielä käymään keskustassa siellä kesäriehassa?” kysyin perheeni miehiltä.

”Jee! Mennään, mennään” kirkui Joonatan vieressäni ja alkoi pukea lämpimämpiä vaatteita päälleen.

”Lähdetään, kun mä oon syöny tän loppuun” sai Justin sanotuksi minulle ruuan pureskelun välistä.





Joonatan ryntäsi rieha-alueelle päästyään heti tutkimaan alueella sijaitsevia kojuja. Minä puolestani syvennyin rakkaani kanssa pitkään suudelmaan.

”Kiitos rakas tästä päivästä” sanoin suudelman välistä.

”Kiitos itsellesi. Sähän tän idean keksit” sanoi Justin toisen suudelman lomasta.




Suutelun jälkeen huomasin alueen keskellä menevän rivissä pataraketteja. Olin sen verran utelias, että minun oli pakko sytyttää yksi. Näin Joonatanin kojulla ostamassa chiliranskalaisia samalla, kun sytytin rakettia. Juoksin raketista vähän kauemmas ja peitin korvani raketin paukkeelta. Raketti näytti upealta räjähtäessään taivaalle värikkäissä valoissa. Sitten lähdin tutkimaan rieha-aluetta tarkemmin.


Jalkapallokentän vierestä löysin suihkurusketuslaitteen. En ollut päivän aikana ruskettunut rannalla ollessamme, joten kesän viimeisen päivän kunniaksi päätin mennä kokeilemaan saisinko kunnon rusketuksen ja ottaisiko väri ihooni kiinni. Sain laitteesta täydellisen rusketuksen, johon olin todella tyytyväinen.


Sillä välin, kun olin suihkurusketusta ottamassa, oli Justinin yllättänyt ilmeisesti nälkä, sillä löysin hänet osallistumasta hodarin syömiskilpailuun. Hänellä tulisi olemaan tiukka vastus, sillä myös muut osallistujat näyttivät hyvin nälkäisiltä.


Syömiskilpailun startatessa katselin ympärilleni rieha-aluetta ja bongasin Joonatanin pomppimasta trampoliinilla. Kuulin, kuinka poika kiljui innokkaasti ja olin iloinen, koska huomasin hänen nauttivan ja pitävän hauskaa.


Katselin, kuinka Justin ahmi hodareita vuoron perään suuhunsa. Kilpailua johti tässä vaiheessa Gisele Riemukas, jonka tunnistin myös työni puolesta lehden palstoilta, mutta hänellä oli juoruista riippuen erittäin vahva tekniikka.


Justin yritti kiriä Giseleä kiinni, mutta tilanne näytti huonolta. Välillä jopa ihmettelin, kun Justin peitti kädellään suutaan, ettei tälle tullut huonoa oloa tuollaisella ahmimisella ja vauhdilla.


Syöntikilpailun voitti Gisele Riemukas, joka näin samalla osoitti hänestä liikkuneet anoreksia-huhut pelkiksi juoruiksi ilman totuuden perää. Kilpailussa pian toiseksi tuli Taina Halenius, joka kilpaili Justinin vieressä. Yritin kannustaa Justinia viimeiseen loppukiriin.


Kesken loppukirin Justinin vieressä kilpaillut Taina Haleniuksen mies Ferdinand Halenius juoksi läheiselle nurmikolle ja oksensi kovaan ääneen. Olin iloinen Justinin puolesta, sillä hän oli näin tullut kisassa kolmanneksi.



”Eiköhän tää kisa ollut tässä” sanoi Justin katsoessaan minuun.

”Lähdettäiskö jo kotiin? Mulla on vähän ikävä jo tyttöjä ja oon miettinyt, miten ne ovat siellä kotona pärjänneet” sanoin Justinille.

”Etsitään poika ja lähdetään kotiin” sanoi Justin päättäväisesti.





Löysimme Joonatanin rullaluistelukaukalolta. Pojan luistelu näytti vielä haparoivalta, mutta pienen harjoittelun jälkeen tiesin pojasta tulevan hyvä luistelemaan.

”Oletko valmis lähtemään kotiin?” kysyin Joonatanilta.

”Okei, lähdetään vaan, mutta mä haluan tulla tänne joku kerta uudestaankin” sanoi Joonatan vaativammalla äänensävyllä.

”Eiköhän me oteta tavaksi käydä näissä riehoissa” sanoin iloisesti.





Kotiin päästyämme Justin suuntasi kohti Aadan huonetta ja meni katsomaan, oliko tytöillä kaikki hyvin. Jäin Joonatanin kanssa juttelemaan.

”Kiitos äiti tästä päivästä. Mulla oli tosi kivaa sun ja isän kanssa. Ja mä lupaan, etten tee vähään aikaan kepposia teille enää ja kait mä voisin Aadan kanssa yrittää leikkiä nyt, kun se oppi kävelemäänki jo” sanoi Joonatan minulle iloisena.

”Kiva, että tykkäsit päivästä. Mullakin oli tosi kivaa teidän molempien kanssa. Oli tosi kivaa uida meressä ja riehassakin oli hauskaa. Täytyy tehdä näin joku kerta toistekin, mutta sulle varmaan sopii, jos tytötkin ovat seuraavalla kerralla mukana” sanoin Joonatanille sovittelevalla sävyllä.

”Joo, kyllä se sopii, että tytötkin tulee. Ties vaikka olisi kuinka hauskaa.. Voisitko sä äiti lukee mulle vielä iltasadun?” kysyi Joonatan vielä lopuksi.

”Voin mä lukea sulle tietysti iltasadun. Hae huoneestasi joku kiva kirja niin luetaan sitä ja mennään minun ja Justinin makuuhuoneeseen lukemaan sitä” vastasin Joonatanille.




Joonatan valitsi kirjaksi Jimmy Gotter ja liekehtivä pikari. Istuin sängyn reunalle ja Joonatan asettui peiton alle kuuntelemaan tarinaa.


”Valintahattu suuressa salissa sylkäisi suustaan lapun, jonka koulun rehtori nappasi kiinni ilmasta ja katsoi lappua. Kolmivelhoturnajaisten Sylkypahkan edustaja on Jimmy Gotter!” luin tarinaa innoissani, enkä huomannut, kuinka Joonatanin silmät alkoivat mennä vähän väliä kiinni.


Pian huomasin, kuinka Joonatan oli jo syvässä unessa ja lopetin tarinan lukemisen. Kumarruin antamaan suukon pojan poskelle. Tämän päivän tapahtumien johdosta uskoin, että kaikki menisi ainakin hetken aikaa hyvin lasten kanssa ilman ongelmia ja minulla olisi aikaa suunnitella ja valmistautua perhettämme uhkaavia tekijöitä varten.









Tällaista tällä kertaa :) Risuja ja ruusuja otetaan jälleen vastaan… Mitä Alinalla mahtaa olla mielessään? Ovatko kaksoset perinneet noitageenit? Ja alkaako Aadasta tulla esiin piirteitä noituudesta hänen kasvettuaan? Tämä ja paljon muuta tulee selviämään tulevissa osissa :D

23 kommenttia:

  1. Hyvä osa oli :) Tykkäsin ehdottoman paljon ja Vuodenajat tulevat hyvin tässä esille. Lisäri siis :--) Onko ostamisen arvonen? Nimittäin itse saan sen joululahjaksi, niin voin vielä perua toiveeni, jos ei olekaan hyvä. Onko sulla Limited Edition? Ite aattelin, että normaali riittää, ei sitä jää-linna-mikä-lietä tule edes varmaan käytettyä.. :D Mitähän se Alina just aattelee? Mietin sitä, se jäi "vaivaamaan". Osaatkin pitää jännitystä >:D Kaksosethan sieltä tulikin.. Justin taisi "vähän" yllättyä! Luulen, että ehkä edes toinen on perinyt noitageenit... Kaksosista siis. Voii, odotan jo Aadan kasvamista :3 Taapero-Aada on niin söpö! Mutta mutta.. Tykkäsin tästä osasta ja tulihan sitä jo odotettuakin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitokset ihanasta kommentista! :D Vuodenajat-lisäri on todellakin ostamisen arvoinen..Siinä tulee tosi paljon uutta mukaan peliin, en oo vielä päässyt ollenkaan tutkimaan kevättä, ni paljon tutkittavaa tulee lisää..Mulla on Limited Edition, mutta en oo vielä sitä jääkahvila-mikä-lie olikaan testannut tai sijoittanut esim Twinbrookkiin, mutta ehkä sitten lähempänä, kun talvi on tuloillaan. Sanjun simssailut-sivulla on siitä esittely, jos haluat nähdä siitä kuvia.. Seuraavas osassa varmaan selviää vähän, mitä sillä Alinalla on mielessään..Mutta ihan hyvä, että sain näinkin arkisen osan loppuun pienen jännityskoukun :) Juu tuo kaksoset oli pelin järjestämä käänne, hiukan ihmettelin, että mikä kestää Alinan ja Justinin lampsia ulos sairaalasta kunnes tuli toisesta vauvasta ilmoitus ruutuun :D Mä toivon, että toinen kaksosista olis perinyt Alinan silmien värin, Aadalla ja Joonatanilla on molemmilla violetit silmät, samat kuin Justinilla.. Itsekin odotan jo Aadan kasvua, tykkään enemmän ohjailla lapsia ja teinejä :D Koitan ennen joulua saada vielä yhden syksyisen osan ulos ja sit mulla on töistä joululomaa, niin silloin teen talvisen ja vähän myös jouluisen jakson vielä ennen kuin vuosi vaihtuu.. :)

    VastaaPoista
  3. Todella suloinen osa! :) Mukava oli taas lukea! Pitäs varmaan iteki laittaa seuraavaa osaa Frankenbergiin, kun mulla sellainen olis jo. Kun olis vaan nyt tota aikaa... Se on tää joulunaika ;)
    Kysyn ihan mielenkiinnosta, et toimiiko sun pelissä se omenankalastus? Mulla ku se ei toimi ni se näyttää vähä tyhmältä ku ne onkii tyhjästä vadista niitä omenoita jotka vaa ilmestyy tyyppien suuhun. :---DD

    Mut eikös toi Vuodenajat ookki hyvä lisäosa? Siinä ois vaan saanu tulle enemmän hiuksia mun mielestä. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kivasta kommentista! :D Tää joulukuu on yleisesti tosi kiireellistä aikaa, niin pelaaminen jää kieltämättä vähemmälle..Mutta laita ihmeessä osaa tulemaan, jos jo sellainen on valmiina :)
      Tuota omenankalastusta en oo testannu vielä pelissä ollenkaan(niin kuin en montaa muutakaan juttua, ku alkuun ihmettelin, miks ei riehatontti vaihdu automaattisesti riehatontiks vaan muuttuu puistotontiks vuoden ajan vaihtuessa), mutta voin käydä sun boxiin kertoilemassa toimiiko se, kun oon kokeillu sitä :)
      Vuodenajat taitaa olla nyt yks mun lemppareista täyttä elämään lisäksi(kumma että oon tykänny melkeen enemmän niist lisäreist, mis ei ole tullut uutta kaupunkia mukana vaan paljon uusia peliä rikastavia toimintoja)..On jotenkin hauska huomata kesken pelin, että "ai, nyt alkoi satamaan" pitkän ikuisen vaihtelemattomuuden sijaan..Vaatteita ja hiuksia oisin toivonut lisärin mukana lisää tulevan, mutta toivottavasti ulkovaatteita alkaa ilmestyä pian ladattaviksikin..Muuten tuo lisäri on tosi monipuolinen ja paljon on vielä tutkimatta :D

      Poista
  4. Joo oli kiva osa :D Sain vuodenajat-lisärin itte hiukan sen ilmestymisen jälkeen. Peli on tosi hyvä ja huomasin että simit voi tarkistaa sään tv:stä tai sanomalehdestä :D

    Uutta osaa odotellen! c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja olen nyt tosi ilkeä koska mainostan blogiani :D Kirjoittelen sinne oman elämäni tapahtumia ja päätin laittaa ensimmäisen tarinani sinne c: Et kiinnostuneet vaan kattomaan :D

      http://mylifeasme-ttb.vuodatus.net/

      Poista
    2. Kiitokset kommentista! Oletko kenties uusi lukija tai vaihtanut nimimerkkiä? Vuodenajat on tosi hyvä lisäri ja tykkään siitä kovasti..Tuon sään voi tarkistaa myös tietokoneelta tv:n ja sanomalehden lisäksi :) Uutta osaa tulee vielä ennen joulua..Mietin juuri, pitäisikö vähän Vanamoilla taas pelata ja räpsiä muutamia kuvia :D

      Poista
    3. Nyt kun kerran kävit mainostamassa omaa tarinasivuasi, niin viitsitkö neuvoa miten tuonne vuodatukseen kommentoidaan? Oon vähän tuskaillut sen kanssa, kun siinä kysytään niin montaa tietoa, niin oon tähän asti jättänyt kommentoimatta tarinoihin, jotka ovat olleet vuodatuksessa..

      Poista
  5. Miten sä jaksat tehdä näin ihania osia? Yllätyin kovasti kaksosista! Ääh, oon huono kommentoimaan :( Muuten, ilmestyikö töi alien sun tontille ihan sattumalta? Oon kytänny varmaan joka yö, näköiskö alieneita, mutta turhaan. Näkyyks naapurusto näkymässä jotenki, jos alien on ilmestynyt johonkin? Vähän niinku yksisarvinen. Jatkoa odottelen :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista (osaathan sä ihan hyvin kommentoida) ! :) Kiva, että tykkäsit osasta taas :) Mun täytyy välillä myöntää, että välillä iskee aikoja, jolloin ei tuo kirjoittaminen niin paljoa innosta ja se onkin pelottavaa, kun ei tiedä miten tarinaa jatkaisi ja mitä pelissä kuvaisi..Mutta onneksi nuo ajat ovat olleet mulla vielä hyvin tilapäisiä, ideoita alkaa usein pulpahtelemaan mieleen pienen miettimisen jälkeen..
      Tuo alien tuli sattumalta Vanamoiden pihaan, Alina ja Justin söivät sushia olkkarin sohvalla, kun huomasin valoilmiön Vanamoiden oven ikkunasta ja pian tuo olio oli jo Vanamoiden oven takana seisomassa..Vanamoiden pihalla on kaukoputki, en tiedä auttoiko se asiaan(ja mun tallennuksista on ensimmäinen jossa nuo alienit näin).. Luin mielestäni radolasta, että kartalla saattaa näkyä samantapainen valoilmiö kuin yksisarvisestakin, kun alienit ovat ilmestymässä..
      Jatkoa tulee toivottavasti vielä ennen joulua :)

      Poista
  6. Jeee, oli kiva nähdä Vanamoja testailemassa Vuodenaikojen iloja! :) Joonatanin jekut ja niiden sovittelu oli mukava lisä tarinaan. Kerroit tosi kivasti tästä näiden lomapäivästä ja siitä, mitä kaikkea ne siellä ehti puuhailla. :) Kaksoset oli positiivinen yllätys, saapa nähdä, perivätkö tytöt noitageenit isomman sisarensa tapaan...
    Ääh, anteeks, en jotenkaan saa yhtään minkäänlaista järkevää kommenttia aikaiseksi :c Tykkäsin kuitenkin kamalasti tästäkin osasta ja oli taas kiva lukea Vanamoiden tarinaa vähän etiäppäin! :)

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Olihan tää osa taas vähän arkinen, joten siksi keksin tuon Joonatanin jekkuilut osaksi juonta tarinaan..Sitä lomapäivää oli kiva kuvata ja halusin pistää tuolle uimaretkelle ja riehalle jonkin järkevän syyn eikä vain "pistänpä simit nyt uimaan ja riehaan"-meiningillä..Kaksoset tuli mullekin täytenä yllätyksenä, ku ajattelin et yks sielt vaan tulee ni sil mul oli jo nimi mietittynä valmiiks mut sit tuliki toisestaki ilmotus niin piti kaivaa nimilista esiin :) Alinalla on hedelmöityshoito-palkinto, mutta tähän asti se ei ole kaksosia tuottanut enkä tämänkään raskauden aikana tehnyt mitään vippaskonsteja(kuten katsonut lastenohjelmia enemmän), niin tuli yllätyksenä tuo kaksi vauvaa :D Vanamoiden tarinaa saatte toivottavasti lukea loppuviikosta taas eteenpäin :D

      Poista
  7. Oppisin nyt lähettämään vastauksia. Rakastan tätä sun blogia ja mun mielestä on tosi kiva lukea sitä. Odotan jo inolla seuraavaa osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :) Kiva, että oppisit lähettämään kommentteja..Kiva, kun tykkäät lukea Vanamoiden tarinaa :)Seuraava osa tulee toivottavasti loppuviikosta :D Tarttis vähän nyt joka päivä pelata, et sais pelin pelottelupäivään ja talven tuloon asti pelattua :)

      Poista
  8. Ei, mä en tosiaan oo vielä kommentoinu vaikka voisin vannoa..:D
    Vai alkaa Joonatan jo kapinoida vanhempiaan vastaan. Ymmärrän sen kyllä tuollaisen tyttölauman keskellä :D
    Ihanaa, että Alina ja Justin ottaa poikansa tuolla tavoin huomioon (: Rantakohtaus oli todella suloinen!
    Ihana osa jälleen, odottelen jo uutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista! :)
      Joonatan juu alkoi jo vähän kapinoimaan, mutta ei mikään ihme, kun tytöt vievät vanhempien huomion..Alina ja Justin ovat fiksuja vanhempia kun yrittävät puuttua ongelmaan varhaisessa vaiheessa, jotta ei ongelma kasvaisi kuin lumipallo :) Rantakohtausta oli tosi kiva kuvata :)Yritän saada piakkoin uuden osan valmiiksi, kirjoitus on jo aloitettu :D

      Poista
  9. Olipas se ihana osa. Onneksi Lainalla ja Justinilla oli lopulta aikaa esikoiselleen. Toisaalta aika ihana pakkaus tuo Joonatan kun tuollaisa piloja tekee. Eikös ne pojat sellaista harrasta.
    Olipa yllätys nuo kaksoset. Onneksi Justin toipui nopeasti ensijärkytyksestään.
    Ihana rauhallinen osa jossa ei onneksi tällä kertaa tapahtunut miään pahaa. Paitsi tuo alieni vähän jäi mieltä kaihertamaan että mikäs heppu se oikein on.
    Huvitti muuten tuo Muru ja laser kun mekin harrastetaan tuota omien kissojen kanssa. Suloinen kisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Kirjoitusvirhe. Tarkoitin siis Alina eikä Laina.

      Poista
    2. Kiitokset ihanasta kommentista! :)
      Täytyy sanoa, että pojat on aina poikia, mitä tuohon Joonatanin metkuihin tulee ;) Kaksoset olivat mullekin jymy-yllätys, en osannut ollenkaan odottaa, kun Alina käyttäytyi samalla tavalla kuin muissakin raskauksissa..Ja Justin selvisi alkujärkytyksestä nopeasti, ehkä jopa rakastui pieniin tyttöihinsä samantien.. Alienia ei ole nyt näkynyt uudestaan Vanamoiden tontilla, minnekä lie lennellyt :) Tuo Muru ja laser huvitti minuakin, sillä itsekin harrastan kyseistä leikkiä koirieni kanssa.. :) Ja Muru on suloinen :D

      Poista
  10. Sory kun on kestänyt tämä kommentointi. =(

    En oikeen keksi mitään kommentoitavaa.. Onko sallittua Lc pelatessa että sim ikä tai ne ikien pituus homma mittarit on säädetty? Koska mä olen niitähieman muuttanut realiatisemmaksi.. Ja onko ne onnellisuus piste palkinnot sallittuja legacyssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommnetista! :)
      Mullakin välillä kestää kommentointi, joten ei se mitään :) Sä kysyit niin kiperiä kysymyksiä tuosta LC:stä, joten kaivoin sen säännöt netistä(ohessa linkki sinne).. Mutta mä en ainakaan noudata lc-sääntöjä pilkun tarkasti, kunhan pääsen sinne kymmenenteen sukupolveen samalla perheellä, ni se mulle riittää :D Tässä linkki sääntöihin: http://radola.createforumhosting.com/sims-3-legacysa-a-nna-t-t14618.html

      Poista
  11. Hei, ootko säkin Potter-fani? Itse rakastan niitä =DDD Ja kirjan nimi oli Jimmy Gotter ja pohjaton pikari (tarkistin äsken), muttei erityisemmin haitannut tuollainen pikkujuttu. Mahtava osa! Meiltä on lumet vihdoin sulanut, joten ihanan kesäinen osa näin vaihteeksi, olen lukenut kaaaaaamalasti talvisia legacyja.

    Ja niin, sait tosiaan uuden lukijan!

    T. En kerro nimeäni (jonka bonggaa usein täältä tai Iloliemiltä) =D

    VastaaPoista
  12. ^Olin tiiätkö just sanomassa et olikse Liekehtivä pikari, vai joku muu, kun tutkailin niitä sillon kirjakaupassa, koska HP-fanihan mä oon... XDDD

    VastaaPoista